Yli kahden viikon laiturissa olon helppous muuttuu kerta heitolla, kun ajamme Lagosin suojaisesta satamasta ulos. Atlantilla liikkuneen erittäin voimakkaan matalapaineen jälkimainingit tuntuvat täällä asti. Erikokoisia aaltoja tulee eri suunnilta ja tuulta ei ole juuri nimeksikään. Nostamme silti pian purjeet ja asennoidumme useamman päivän merellä oloon, osoittaahan keula 450 mailin päässä olevaan Porto Santoon. Lähtiessä olemme pyrkineet varmistamaan, että sää on kohtuullisen hyvä ainakin lähipäivinä.
Lähestyessämme illansuussa Gibraltariin johtavaa laivaväylää huomaamme sääikkunan auenneen väärään suuntaan ja saamme niskaamme ensimmäisen voimakkaan sadekuuron sekä sitä seuraavat rajut tuulenpuuskat. Otamme isoon kaksi reiviä ja vaihdamme keulaan pienemmän rullafokan, mitä on helpompi reivata. Yht'äkkiä olemmekin keskellä ukkosmyrskyä emmekä tahdo saada rullafokkaa reivattua. Huomaamme, että purjeita on edelleen liikaa, vaikka päällä ovat staysail, vahvasti reivattu isopurje sekä mesaani.
Raju puuskainen NW-N-tuuli kallistaa venettä voimakkaasti, sade piiskaa ja nopeasti kasvavat aallot heittävät vettä kannelle. Isopurjeen laskeminen kokonaan on erittäin hankalaa edessä olevista laivoista ja vaikeista sääolosuhteista johtuen. Kapteeni kytkee tuuliperäsimen pois päältä ja ohjaa venettä käsin. Messityttö roikkuu merisairaana leen puolella turvavaljaissa. Syöksyessämme eteenpäin 7-8 solmun nopeudella näemme edessämme lähestyvien laivojen valoja. Onnistumme väistämään ensimmäisen laivan käyttäen avuksi moottoria, mutta olemme törmäyskurssilla seuraavaan vasemmalta lähestyvään laivaan. Harkinta-aikaa on vähän tässä dramaattisessa tilanteessa. Meidät on havaittu varmaankin laivasta, mutta emme voi luottaa sen liikkeisiin. Käynnistämme moottorin jälleen, löysäämme purjeita ja hädin tuskin kykenemme ohittamaan laivan sen perän puolelta.
Helpotuksen tunne on suuri, mutta sää ei anna armoa. Kapteeni ohjaa venettä käsin aamun sarastukseen asti, jolloin laskemme isopurjeen kokonaan. Samalla huomaamme, että mesaanipurje on leikkautunut poikki topista purjeen pysyessä kuitenkin ylhäällä. Havaitsemme myös karttaplotterin kytkentäkaapeleiden olevan irti ja rikkoutuneen edellisen yön tapahtumien jäljeltä. Otamme käyttöön pienen rullafokan ja kytkemme tuuliperäsimen päälle. Meno on mahtavassa aallokossa hallittua ja tuuli vie meitä suoraan Porto Santoon.
Tuuli hakee suuntaa seuraavana yönä ja päätämme käynnistää moottorin hetkeksi aikaa. Moottori ei käynnistykään! (1. kerta kahteen vuoteen.)
Olemme purjehtineet Lagosista n. 140 mailia, Porto Santoon on matkaa jäljellä vielä runsaat 300 mailia ja Casablancaan 160-170 mailia.
Valitsemme määränpääksemme Casablancan ja Afrikan, koska pääasiallinen virtalähteemme on ehtynyt. Emme usko pärjäävämme pelkän tuuligeneraatorin avulla. Keskeinen turvallisuuskysymys on laivaliikenne, joka tulee olemaan vilkasta lähempänä rannikkoa. Otamme yhteyttä satelliittipuhelimella Turun meripelastuskeskukseen akkujen ollessa vielä hereillä ja vahvistamme tilanteen myös sähköpostilla SSB:tä käyttäen. Saamme pian yhteydenoton Turusta, missä meille ilmoitetaan, että asia on siirtynyt Rabatin meripelastuskeskuksen hoitoon Marokossa. Sieltä otetaankin meihin kohta yhteyttä ja kysytään koordinaattejamme. Olemme yllättyneitä siitä, miten hyvin järjestelmä toimii ja annamme tunnustusta sekä suomalaiselle että marokkolaiselle organisaatiolle. Olemme käynnistäneet viranomaistoimet tarkoituksena saada vene ja miehistö turvallisesti satamaan.
Koska meillä ei ole tällä hetkellä mitään hätää, purjehdimme leppoisasti avotuulessa kohti Casablancaa. Nyt meillä on aikaa rauhoittua ja tarkkailla ympäristöämme. Delfiinit käyvät jälleen tervehtimässä meitä, kilpikonna on matkalla jonnekin keskellä merta ja mikä upeinta! Vihdoinkin näemme sen suuren valaan, joka suihkuttaa vettä ilmaan. Lentokalatkin tekevät tuttavuutta kanssamme ensimmäistä kertaa. Väsynyt pieni lintu käy levähtämässä pelastusrenkaan päällä ennen kuin jatkaa matkaansa eteenpäin.
Taitamme matkaa myös genaakkerilla päästäksemme perille.
Purjehdittuamme merellä kaksi yötä ilman valoja ja moottoria, ymmärrämme, miksi meripelastus haluaa meidät hoiviinsa ennen kolmatta yötä, jolloin tulemme Casablancan vilkkaasti liikennöidyille laivaväylille. N. 35 mailin päässä Casablancasta Al Fida-alus ottaa meidät hinaukseen ja saavumme klo 1.30 Casablancan satamaan. Suuri joukko virkamiehiä uniformuissa ja ilman on meitä vastaanottamassa. Vastaanotto on äärimmäisen lämmin ja meistä luvataan pitää huolta.
Olemme nyt täällä suurten laivojen keskellä, sillä marina valmistuu vasta kolmen neljän vuoden kuluttua. Turha luulla, että miehistö menee suoraan suihkuun ja vene maasähköön. Mutta kaikesta huolimatta loppu hyvin, kaikki hyvin.
The already spent 2 easy weeks in Lagos marina are history very soon when we come out to the sea from harbour and take our course to Porto Santo. The very deep Atlantic low which has been affecting the weather also in Portugal has left after it big swell. Waves from different directions and very week wind made the start uncomfortable. We hoist the sails soon and head to SW where our next port is located some 450 from us. We try to adopt the change in daily rythm and are ready to stay at sea several days.
When approaching the shipping lines leading to Gibraltar we are caught by heavy showers and angry gusts. The weather window seems to have opened to wrong direction.This " stormwarning " is signal enough for us and we take immediately 2 reefs for the mainsail and start using the smaller headsail with roller. Suddnedly we realize that we have been hit by a thunderstorm with violent wind and now heavy constant rain which made the visibility very poor. The NW-N wind is pressing the boat and makes it heel strongly. Also the waves start to get size and are sending their message on the deck every now and then. Due to the shipping lines near by dropping totally the main would have been the job to do to get better balance. Now we disconnected the wind vane and captain started steering by hand. Hanna was seasick and was feeling ill on the lee side still strongly connected to the boat with safety harness. Keeping the ships on eye was at that very moment the most important thing to do. When rushing forward with 7-8 knots speed we see one ship approaching us. Finally and after having assisted with engine we are in safe waters. The situation is still not yet over. There is another ship approaching us from the left and this time the courses of that ship and our boat are crossing soon each others. There is not much time to plan the strategy. We believe that we have been seen from the ship but we are unsure what is their intention concerning keeping course. We are to start the engine again and the situation is dramatic. We are very close to the ship when we by help of engine and by loosening the remaining sails can avoid collision and surf behind the ship.
The relief is great but we cannot yet rest because the thunder is with us a while. After thunder the strong wind remained. Until morning captain is steering by hand and when the first light of next morning is present we dropp the mainsail and open the smaller of roller headsails. We connect the wind vane and soon Canace is in her element and is safely carrying us forward and exact to the right course. When it is light enough we see that the mizzen sail has been cut from the top but the sail has still stayed in mast. Also we see that the connection cables for our chart plotter with AIS are disconnected and we can not connect them. We have managed during the night watch touch the cables with the result that the cables have got damage and are now loose from the connection. So no AIS for some time.
The next night when the wind is week we start the engine without result. After some checkings we find that we are out of engine. Lagos is some 140 miles behind us, Porto Santo more than 300 miles SW from us and Casablanca 160-170 miles from us. We choose Casablanca and Africa because our main source of energy is out of game and we can not in this situation rely only on the wind generator. The essential question is how to cope with the ships when going to Casablanca. It is quite OK when we have wind and can sail. No one is going to give quarantee for that. We decide not to use an extra light and are sailing without navigation lights. We have contacted to Rescue organisation in Finland by using our satellite phone and have confirmed the situation by using e-mail via our SSB-radio. Soon we are connected by Rabbat Rescue organisation and they ask our position. We inform them and we are to keep contact every now and then. We are suprised how quick we have managed to let the information of our situation go forward. Thanks to the organisation in Finland as well in Morocco. We are not at all in danger and are happy sailing again using also our genaker. The idea is to make sure that we can land safe and sound in Casablanca and be secured when reaching the Casablancas sea area where the ship traffic is lively. We sail 2 nights without navigation lights and finally the power of energy start to be finish.
Actually we have a very nice sailing to Casablanca and do not even see nearly any ship. We are offshore enough and the shipping lines are near by. We are glad to see a big whale, turtle, dolphins, flying fish and a small bird which came to see us and rests in Canace.
When the third night without engine is in hand we are in connection to Casablanca and they inform that they will come within 2 hours. The distance to tow us is some 35 miles and next night at 01.30 Rescue ship Al Fida takes us to Casablanca harbour where many officers and some other people are waiting us in the port. We are taken care of very well and get a berth by side of a motor boat. There is no normal marina in Casablanca so far and we are among big ships. There for is just imagination to think that we can get hot shower or can connect us to shore power. Still Happy End.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti