HELSINKI - SAINT-BRIEUC
Aluksi
Sain ensi kosketukseni veneeseeni S/Y Canaceen syksyllä 1990 ollessani Maltalla ja mielenkiintoni veneeseen oli herännyt tunnistettuani redillä olevan veneen tyypiltään maineikkaaksi JOSHUAKSI. Rannassa olevasta australialaisveneestä sain soutajan ja pian koputin veneen kylkeen ja sain kutsun nousta veneeseen. Vene oli tuolloin eläkkeellä olevan englantilaispariskunnan omistuksessa ja kipparilta sain kuulla, että vene saattaisi tulla piankin myyntiin. Tästä alkoi kuherruskuukausi, jota kesti kevääseen 1992, jolloin omistukseni Canaceen sinetöitiin. Nimi Canace tulee kreikkalaisesta mytologiasta ja tarkoittaa tuulen jumalan tyttären nimeä.
Kesälomapurjehdusten 1993 - 1996 aikana on Canacen vanaveteen jäänyt Välimerta laidasta laitaan. Vuonna 1993 ensipurjehdus kulki reittiä: Sisilian Syracysa - Kreikan Kefallonia, Lefkas ym. ja takaisin Maltalle, jonne talvitelakoitiin elokuussa. Kesällä 1994 matka jatkui reittiä Malta- Kreeta ( Hania ) - Aigean meren monet saaret ja telakointi Turkin Marmarikseen. Jouluviikolla 1994 vene laskettiin veteen Marmariksessa ja seilattiin varsin vaativissa olosuhteissa Kosin kautta Lerokselle telakoitavaksi. Tällä matkalla, jonka tarkoituksena oli ALV-syistä saattaa vene EU:n alueelle ennen lähestyvää vuodenvaihdetta ja Suomen liittymistä EU:n jäseneksi, sattui ja tapahtui paljon kaikenlaista, mikä sinällään sekin jo riittää aiheeksi omalle tarinalleen. Kesän 1995 purjehdus alkoi Lerokselta jatkuen sieltä länteen pitkin useita Aigean meren saaria Ateenaan ja sieltä edelleen Peleponnessoksen itäpuolta kiertäen tutuksi tulleelle Maltalle, jonne jälleen vene telakointiin Manoel Islandile. Kesän 1996 purjehdus alkoi Maltalta, jatkui Sisilian eteläosiin ja sieltä tuliperäiselle Italialle kuuluvalle Pantellerian saarelle ja edelleen Tunisin lahdella Tunisiassa sijaitsevaan Sidi Bu Saidin satamaan ( josta olisimme saaneet maksua vastaan matkustajiksi Eurooppaan armenialaispariskunnan, joiden tausta ei kaiketi mahdollistanut tavanomaisemman matkustusvaihtoehdon valitsemista ), edelleen Sardinian Gagliariin-Menorcalle-Ibizalle ja kaakkois Espanjassa sijaitsevaan Aquadulcen satamaan, jonne vene jälleen telakoitiin talveksi. Ennen vesille laskua Aquadulcessa kesällä 1997 Canacea oltiin ostamassa kahdesti, mutta neuvottelut eivät edenneet alkua pidemmälle, enkä koskaan edes kysynyt paljonko ostajat olisivat olleet valmiita maksamaan. JOSHUA ( 12-metrinen, pitkäkölinen double-ender, kutteritakiloitu teräsketsi ), joka on 1960-luvun design ja ranskalaisen Jean Knockerin käsialaa, on osoittautunut erinomaiseksi matkapurreksi ja pienellä miehistöllä hallittavaksi. Prototyypin teetti itselleen Ranskan kansallissankariksi purjehduksillaan noussut Bernard Moitessier, joka muun muassa pitkään piti hallussaan maailmanennätystä pitkän matkan purjehduksen saralla: Bernard Moitessier osallistui ensimmäiseen Solo-purjehdukseen maapallon ympäri ilman pysähdyksiä ja olisi mitä ilmeisimmin voittanut ko. kilpailun, ellei olisi "keskeyttänyt " kilpailua ja päättänyt Kap Hornin kierrettyään eteläisellä Atlantilla jatkaa matkaansa Tahitille Etelä-Afrikan kiertäen pitkin etelämerta. Tahitille saavuttuaan Bernard Moitessier oli purjehtinut yhtäjaksoisesti ja siis käymättä maissa kertaakaan 1,5 kertaa maapallon ympäri. JOSHUASTA puhuttaessa ei ole kysymys kovin kevyin perustein myytävästä tusinaveneestä, vaikka venettä onkin rakennettu tähän päivään mennessä lähes satakunta kappaletta. Mielenkiintoa venettä kohtaan tunnetaan pitkän matkan purjehtijoiden keskuudessa maailmalla, mistä on hyvänä osoituksena juuri mainitut kaupankäynti tilanteet.
Kesälomapurjehdus 1997 poikkesi neljän edellisen kesän purjehduksista, oltiinhan siirtymässä etelän lämmöstä kohti pohjoisempia vesiä ja Suomea. Reitti kulki Aquadulcesta Gibraltariin, jossa kadunkulmassa tuli vastaan samainen Aquadulcessa Canacesta kiinnostunut engelsmanni, joka edelleen olisi halunnut veneen ostaa. No deal. Matka jatkui reittiä Gibraltar-Lagos - Bayona - La Coruna - Falmouth-Dover-Cuxhafen-Hailigenhafen- Kristianopel-Byxelkrog-Hanko-Helsinki.
12 viimeisen vuoden aikana Canacen purjehdukset ovat kulkeutuneet eri puolille itämerta ja useimmat itämeren satamat Kaliningradia lukuun ottamatta ovat tulleet tutuiksi, monet satamat useastikin. Viimeisten vuosien aikana veneen miehistö on pienentynyt ja nykyisin purjehdusta harjoitetaan pääosin 2-hengen miehistöllä, jonka parempi puolisko Hanna on hankkinut ensi kokemuksensa purjeveneestä juuri Canacella. Tällä kokoonpanolla tehdään myös tässä kirjoituksessa läpi käyty purjehdus.
Helsinki - Saint-Brieuc
Kevät 2009 on kiireistä aikaa, onhan tarkoitus tänä vuonna tehdä kesälomapurjehdus vain yhteen suuntaan purjehtien, jättää vene jonnekin ja jatkaa seuraavana vuonna, jolloin aikaa olisi runsain mitoin. Kysymys on ennen muuta siitä, että vene, jota on vuosien varrella paljon testattu ja hyväksi havaittu, on nyt huolella varusteltava joka suhteessa, ottaen huomioon sen, että kevät 2010 ei suo siihen samanlaisia mahdollisuuksia, veneen ollessa jossain muualla, ja toisaalta, koska muutoinkin on tarkoitus purjehtia pidemmälle ja olla poissa kotilaiturista pidempi ajanjakso. Vene on ollut toimiva ja monessa suhteessa riittävästi varusteltu.. Varustelua on leimannut pikemminkin " keep it simple-periaate " ts. se mitä ei ole, ei voi mennä rikki. Onhan veneessä vahva takila, toimiva moottori, pienellä miehistöllä käsiteltävissä olevat lukuisat ja reivattavissa olevat purjeet, mastotikkaat maston huoltoa ja takilaa koskevia tilanteita varten, mekaaninen tuuliperäsin, valopetroolilla toimivat kamiina sekä uuniliesi, jääkaappi, kaikuluotain, kalibrointia kaipaava kompassi, GPS, VHF ja SSB ( jonka käyttöä täytyy vielä hioa ) pidemmän kantaman yhteydenpitoa varten ja muun muassa säätietojen saamiseksi. Veneessä ei ole tutkaa eikä mittareita. Nyt veneeseen asennettiin nyt tuuligeneraattori mesaanimastoon, AIS ja sen kanssa yhteensopiva karttaplotteri sekä uusi GPS ja Epirb-lähetin. SSB:n antenniasennusta parannettiin, varusteita ja varaosia käytiin läpi. Hankittiin myös venenäyttelyssä näytteillä ollut Zodiac-jolla. Pelastuslautan hankinta jätettiin tuonnemmaksi ja matkalla tehtäväksi. Venehän ei ole koskaan täysin valmis ja monet tavarat löytävät paikkansa matkalla ja hankintojen tekemistä voi jatkaa muualla, missä todennäköisesti myös hintataso on alhaisempi.
Matkamme yhteen suuntaan olisi saattanut alkaa hivenen aikaisemmin, ellei mesaanimasto olisi kaatunut mereen vesillelaskupäivänä huhtikuun lopussa vanttiruuvin pettäessä. Tapauksesta selvittiin kuitenkin ilman henkilövahinkoja vaikka miehistö istui veneessä näköalapaikalla mesaanimaston kaatuessa mereen. Uusi tuuligeneraattori vaihdettiin toiseen ja vantteja ja vanttiruuveja vaihdettiin ja lisättiin, kunnes mesaanimasto rupesi muistuttamaan joulukuusta ( ilmeisesti veneen vahvin kohta nykyään ).
26.06.2009 iltapäivällä irrotamme köydet Sinbadin laiturista Lauttasaaressa, missä vene on telakoituna talvisin ja on ollut nyt poikkeuksellisesti myös laiturissa huoltotoimien vuoksi. Idän ja kaakon välinen tuuli antaa alkumatkalle hyvän sysäyksen, tosin tuulta olisi saanut olla enemmän. Saamme genaakkerilla lisää vauhtia ja minnekäs meillä on kiire. Varusteluun ja liikkeelle lähtöön liittynyt intensiivinen vaihe oli takana ja nyt pitäisi olla lupa hiljentää tahtia ja asennoitua matkan tekemiseen oikealla, kiireettömällä tavalla. Pääsemme Porkkalan selän alkuun hienosti genaakkerilla ajaen, ja muutaman solmun nopeudesta huolimatta olemme valmiita ajamaan ulos merelle Porkkalasta yötä vasten. Tuuli kuitenkin hyytyy ja avomerelle pääseminen siirtyy tuonnemmaksi. Soitamme hyville ystäville, jotka tavoitamme Inkoon saaristossa olevalta mökiltään ja pian suuntaammekin veneen keulan kohti tuttua mökkilaituria. Hyvässä seurassa aika kuluu Canacen istuinlaatikossa lähtömaljoja juoden. Matka tuntuu todella jo alkaneen.
27.06.2009 aamulla itäinen tuuli on voimistunut ja isäntäväen hyvästelyn jälkeen pääsemme mukavasti liikkeelle, ensin saaristoväylää ajaen ja pian siirtyen Jussarön länsipuolta Suomenlahdelle. Suuntaamme keulan kohti Lehtmaa tasaisessa 9-11 m/s itätuulessa ja kytkemme tuuliperäsimen. Tämän jälkeen matkanteko on helppoa ja vene kulkee mainiosti 6-7 solmun nopeudella. Saavumme illansuussa Lehtmaan, jonka aallonmurtaja tulee lopussa ilmaantuneesta sumusta johtuen esiin vasta noin 0,5 mailin päästä. Suojaisen Lehtman satamaan kiinnitymme kylki laituria vasten asettaen lankun laiturin ja veneen väliin suojaamaan kylkeä ja fendareita.
28.06.2009 valkenee aurinkoisena ja hiekkaranta kutsuu. Nautiskelemme aikamme rannalla uiden ja lekotellen, kunnes liikkeellelähtö jälleen tulee ajankohtaiseksi. Kevyt tuulenvire luoteesta vie meitä genaakkerin avustuksella Lehtman rannikkoa pitkin hienosti eteenpäin kohti Ristnaa. Ristnan edustalla tuuli kuolee kokonaan, ilma on kirkas ja vielä lämmin. Yritämme ankkuriin Ristnan lähistöllä mutta epäilyttävän näköiset karit eivät houkuttele. Myöskään moottorilla ajo ei tunnu järkevältä ja päätämmekin jäädä yöksi merelle rannan tuntumaan muutaman mailin etäisyydelle rannasta. Laivaväylät ovat etäällä, joten suunnitelma tuntuu hyvältä. Jätämme mesaanin ylös ja sidomme peräsimen keskelle. Tällä menetelmällä ( hove/heave to ), jota kovemmissa olosuhteissa voi ainakin Joshualla ja myös monilla muilla pitkäkölisillä veneillä, käyttää odottamiseen ja ylipäätään levähtämiseen. Tuulen voimakkuudesta riippuen mesaaniin voi ottaa reivin tai kaksi. Jo pelkastään rullaamalla keulapurjeen sisään ja pitäen päällä esim. reivattua isoa, staysailia ja mesaania tasaantuu meno merkittävästi ja veneen voi käytännössä tuolloinkin täysin jättää oman onnensa nojaan. Oltaessa " hovessa " siis odotetaan, että sää tasaantuu ja normaali purjehdus voi jatkua. Näin menetellen veneen keula pysyy koko ajan osittain tuuleen päin, ja vene on kuin poijussa. Vene ei myöskään ajaudu tuulen mukana kovinkaan paljon oltaessa " hovessa " ja menetelmä onkin käyttökelpoinen erityisesti silloin, jos ei ole varaa siirtyä tuulen mukana määrättömästi tiettyyn suuntaan esim. lähestyvän rannan vuoksi ym. Ristnan edustalla olimme " hovessa " siis muodollisesti, koska tuulta ei ollut lainkaan. Menetelmä osoitti käyttökelpoisuutensa tässäkin tilanteessa ja aamulla 10 tunnin hyvin nukutun yön jälkeen paikkamme ei ollut siirtynyt alkuasetelmaan nähden kuin pari mailia.
29.06.2009 Annamme periksi jalolle periaatteelle olla tarpeettomasti käyttämättä moottoria ja aloitamme koneella ajon rasvatyyntä merenpintaa pitkin suuntana Fårön pohjoiskärjen muutamat reimarit, joiden kiertämisellä varmistetaan turvallinen matkanteko. 10 tuntia koneella ja ensimmäisten tuulen vireiden ilmaannuttua pohjoisen puolelta nostamme purjeet ja genaakkerin myötävaikutuksella saamme hetkessä 4-5 solmun nopeuden. Seuraavana yönä venda Gotska Sandön edustalla ja tuulen käännyttyä idän puolelle jatkamme ilman genaakkeria. Hieno purjehdus reippaassa laitatuulessa pitkin Gotlannin länsirantaa päättää tämän purjehdusosuuden ja pian kiinnitymme Visbyn laituriin.
Erilaisia kulttuuri- ja muita tapahtumia tulvillaan oleva Visby jätetään 01.07.2009 aamupäivällä ja reippaan puoleinen luoteen ja pohjoisen välinen tuuli kutsuu matkantekoon. Jostain syystä emme saa heti balanssia aikaiseksi ja venettä kulkemaan luontevasti ja toivottuun suuntaan. Vaihdamme halssia ja kytkemme tuuliperäsimen ja jälleen homma toimii keulan osoittaessa jonnekin Gotlannin eteläkärjen länsipuolelle. Hoburgin tasalle tuulta riittikin ja tässä vaiheessa olimme ajaneet laivaväylien länsipuolelle ennakoiden tulevan yön, jolloin Öölannin rannikon läheisyys takaa turvallisen menon laivoihin nähden. Tuuli tyyntyi jälleen ja matkanteko meni koneella ajoksi. Tätä lystiä riitti seuraavanakin päivänä, jolloin illansuussa saavuimme Christiansölle, siis ajaen koneella tyyntä etelä-itämerta pitkin aivan liian kauan. Aurinkoinen ja lämmin sää lienee ollut syynä siihen, että erityisesti Bornholmin pohjoispuolisilla vesialueilla sinilevää oli meressä valtavasti. Heti satamaan ajaessamme havaitsimme kaksi tuttua ( merikarhuvenettä ) rinta rinnan laiturissa. Cantanan ja Celindan väkeä ei veneissä näkynyt, joten ei ollut vaikea arvata mistä heidät löytäisi. Kapakastahan nämä seilorit löytyivät ja pari muutakin (merikarhu)miehistöä. Pöytä oli pitkä ja aina on tilaa vielä kahdelle. Ilta meni turistessa ja kuulumisia vaihdettaessa ja nauttien pöydän antimista ja lopuksi myös ilta-auringosta saaren länsipuolella.
03.07.2009 aamupäivällä matka jatkuu eikä tästäkään päivästä näytä tulevan purjehduksellisesti kovin suurta juhlaa. Päätämme jatkaa kuitenkin matkaa koneella ajaen ( vielä tämän kerran ) ja pitäen mielessämme edelleen alkuperäistä suunnitelmaamme saada vene seilatuksi etelä-Portugalin maisemiin tällä reissulla. Aikaa purjehdukseen on varattu 6 viikkoa ja päälle viikko veneen telakointiin ym. Tuotuani Canacen Espanjan kaakkoiskulmasta Suomeen 6 viikossa vuonna 1997 ja edellisen veneeni ( S/Y White Lady, L 32 ) vuonna 1981 keväällä Suomeen Marbellasta 5 viikossa en pitänyt lainkaan epärealistisena saada Canacea nyt siirretyksi käytettävissä olevassa ajassa Portugalin eteläosiin. Laskelmissani en ehkä kuitenkaan ollut riittävästi ottanut huomioon mahdollisuutta sellaisesta matalapainekehityksestä, joka toisi jatkuvat vastaiset tuulet mukanaan. Myös muutamat siirtopurjehdukset, joissa olen ollut mukana miehistön jäsenenä, ovat sujuneet joutuisasti, toisaalta juuri sen vuoksi, että purjehdus on ollut yhtäjaksoista avomeripurjehdusta eikä purjehtimista aina pelkästään vastatuuleen. Mainitut purjehdukset ovat vahvistaneet mielikuvaani siitä, että suunnitelmamme on aikataulun suhteen toimiva ja matka taittuu pakostakin nopeammin loppupäässä, jolloin purjehdus on avomeripainotteista.
Seuraava yö vietetään jälleen merellä eikä siinä mitään, sillä saamme yöllä kuutamossa Rugenin luoteiskulmassa veneen jopa purjeilla liikkumaan. Lystiä ei kestä pitkään ja jälleen koneella marssivauhtia eteenpäin. Saavumme 04.07.2009 kello 14 aikaan Gedserin viehättävään ja turvallisen tuntuiseen satamaan. Aurinko paistaa ja vesi on lämmintä ja vesirajan puhdistus sujuu ongelmitta. Todettakoon tässä yhteydessä, että merivedessä ei näillä kulmilla ole enää sinilevää, mikä selittyy Tanskan salmien läheisyydellä. Myöhemmin illansuussa länteen kääntynyt tuuli yltyy nopeasti ja lukuisia veneitä seilaa sataman suojaan vielä hämärän aikaan.
05.07.2009 valkenee pilvisenä ja aika mitään sanomattomana. Edellisen illan kova tuuli on laantunut ja tuulen suunta on matkantekoamme ajatellen suotuisampi. Laiturissa perässämme on myös kylkikiinnityksessä Saksan lipun alla purjehtiva pikku X ( siis täysiverinen raaseri ). Kippari nimeltään Knut tunnistaa Canacen Joshuaksi ja lähes välittömästi kysyy: " is this boat for sale " . Joudun vastaamaan Knutille samalla tavalla kuin aikaisemmin Aquadulcessa ja Gibraltarissa vastaavissa tilanteissa. Knut kertoo lukeneensa nuorena miehenä Bernard Moitessierin kirjat The logical route sekä The long Way, joita voi hyvällä syyllä kutsua klassikoiksi, ja päättäneensä jo tuolloin, että hän jonain päivänä hankkii itselleen Joshuan. Knutille X:n hankkiminen ei ilmeisesti ollut hänen elämänsä täyttymys ja kaveri haaveili pitkän matkan purjehduksesta ja siihen soveltuvasta veneestä.
Seilatessamme ulos Gedseristä näemme pyöriäisen ja siis sekin merkkinä siirtymisestä vähitellen puhtaimmille ja enemmän elämää sisältäville vesialueille.
Hailigenhafen on seuraava etappimme ja sieltä löytyy hyvin toimiva suojainen satama ja matka sinne Gedseristä taittuu mukavasti saman päivän aikana. Hailigenhafen on varmaankin eräs varteenotettava vaihtoehto, jos haluaa enemmänkin bunkrata venettään. Kyllä mekin saimme ruokakorimme täytettyä erilaisilla eineksillä juomapuolta unohtamatta, mutta houkuttelevasta hintatasosta huolimatta jätimme vapaaehtoisesti runsaamman laivamuonituksen toiseen kertaan.
06.07.2009 ulos Hailigenhafenista hivenen liian myöhään. Alussa puhaltanut myötatuuli kääntyi pian vastaiseksi ja voimistui. Koneella ja purjeilla kohti Kieliä oli ainoa vaihtoehto päästä perille ennen pimeän tuloa. Navigoinnin ei pitänyt olla vaikeata eikä matkakaan ollut kovin pitkä. Siis kaiken piti olla hyvin hallinnassa. Siinä matkaa tehdessämme kuulemme yhtäkkiä takanamme huudettavan kovaääniseen. Käännämme päätämme ja havaitsemme keskikokoisen sotalaivan olevan aivan tuntumassamme. Komentosillalta kajautetaan: " You must go quickly northwards, this is a very dangerous area ". Teemme työtä käskettyä ja sotalaiva jää paikoilleen. Olimme menossa kovapanosammunta-alueelle, joka sijaitsi Kielin pohjoispuolella, Kielin lahdella. Teimme laajan kaarroksen ja lopulta olimme omasta mielestämme riittävän kaukana ja saatoimme normaalisti jatkaa matkantekoa. Saavumme illansuussa Laboy-nimiseen huvivenesatamaan Kieliin johtavan laivaväylän itäpuolella väylän suussa.
Laboy on tasokas marina ja sitä voi täydellä syyllä suositella. Teimme päivämatkan Kielin keskustaan lautalla ja selvittelimme muun muassa mahdollisuutta ostaa pelastuslautta. Hinta oli kohdallaan mutta toimitusaika ei, joten pelastuslautan hankinta siirtyi.
Sisään Kielin kanavaan, jossa monenkirjava joukko matkaveneitä ahtautui sulkuun ja purkautui pian 60 mailin mittaiseen Kielin kanavaan. Osa matkantekijöistä yöpyi matkan varrella, me taas jatkoimme monen muun tavoin kanavan toiseen päähän ja ajoimme sisään Brunsbüttelin satamaan. Kanavassa laivaliikenne oli ajoittain vilkasta ja oikeassa laidassa kulkeminen välillä kaisloja hipoen oli välttämätöntä. Rankat sadekuurot heikensivät aika ajoin näkyvyyttä ja olivat samalla signaaleja lähestyvästä epävakaamman sään jaksosta. Kiinnityimme hollantilaisen teräsveneen S/Y Maurienin viereen ja meidät otetaan ystävällisesti vastaan. Istumme tovin rantaan tulon päätteeksi hollantilaisten Rudien ja Hjerdan kanssa Canacen istuinlaatikossa ja sovimme lähtevämme samanaikaisesti seuraavana päivänä kohti Cuxhafenia.
09.07.2009 valkenee tuulisena ja tuulen suunta on lähes vastainen Cuxhafeniin menoa ajatellen. S/Y Maurien jää laituriin, me lähdemme liikkeelle. Olemme siirtymässä vuorovesialueelle ja ajoitamme lähtömme iltapäiväksi, jolloin saamme mahdollisimman paljon irti useamman solmun nopeudella käyvästä virrasta laskuveden alkaessa. Myötäinen virta ja sen kohtaava vastakkaisesta suunnasta puhaltava tuuli tekevät merenkäynnistä epämääräisen. Varsin kostean 3-tuntisen matkanteon jälkeen rantaudumme illansuussa hyvillä mielin Cuxhafeniin. 3 suomen lippua liehuu jo satamassa. 2 venettä vuoden reissulla Karibialle ja kolmas tuttu vene Sinbadista ( S/Y Seili ) 5 vuoden reissulla pallon ympäri.
3 yötä satamassa sujui leppoisasti akkuja ladaten ja paikkaan tutustuen. Tässä vaiheessa täytimme ensimmäistä kertaa Zodiac-jollamme, jonka piti olla näytteillä olosta huolimatta täysin uutta vastaavassa kunnossa. Kuitenkin pohjan erään lohkon täyttämiseen käytettävä venttiili puuttui kokonaan. Tästä siis reklamaatio. Voimakas SW-tuuli laantui ja tuulen luvattiin kääntyvän S-SE. Tässä vaiheessa satama tyhjeni kertaheitolla ja runsaasti veneitä lipui ulos satamasta aamun varhaisina tunteina, jolloin myötävirta palkitsi oikean ajoituksen tehneet ruhtinaallisesti. Luvattu tuuli piti ja saimme hyvän sekä sangen pitkän halssin oikeaan suuntaan. Reivi isoon ja tuuliperäsin päälle, minkä jälkeen matkanteko oli jälleen leppoisaa ja sprayhood suojasi pieniltä pärskeiltä ja sadekuuroilta.
Illan suussa tuuli kääntyi nopeasti SW ja voimistui. Luoviminen ei juuri silloin, lähestyvää yötä vasten, tuntunut houkuttelevalta ja suuntasimme kulkumme reilusti 10 mailia reitistä vasemmalle kohti Borkumia. Borkum tarjosi hieman syrjäisestä sijainnistaan huolimatta suojaisen sataman ja meille miellyttävän lepohetken. Muutaman kilometrin päässä satamasta sijaitsevaan Borkumiin tutustumisen jätimme suosiolla toiseen kertaan.
Jo tässä vaiheessa saatoimme tyydytyksellä todeta karttaplotterin hankinnan olleen järkevää. Sähköisestä kartasta saatoimme lukea vuorovesivirran suunnat ja voimakkuudet ja se täydensi Reedsin Nautical Almanacan vuorovesitietoja. Edelleen kartasta näkyivät liikennöimisväylät ja se linja rannan puolella, jonka ylittäminen ei ollut suotavaa matalikkojen vuoksi.
Matka jatkui purjeilla seuraavana päivänä aurinkoisen sään vallitessa. Hyvästä näkyvyydestä huolimatta ei vilkkaasti liikennöidyille laivaväylille ole asiaa ja purjehduksen onkin tapahduttava laivaväylän ulkopuolella, huvialuksille erikseen varatuilla kaistoilla, joiden leveys rannikon tuntumassa vaihtelee 5-10 mailin välillä. Laivaväylän ylittäminen on sallittua ainoastaan poikittain ja tällöinkin viivyttelemättä. Sama logiikka ja samat säännöt laivaväylien ja huvialuksille varattujen kaistojen suhteen pätevät myös Englannin kanaalissa.
Seuraava yö vietettiin merellä seilaten ja muuta liikennettä seuraillen. AIS osoitti erinomaisuutensa yön pimeinä tunteina, jolloin aina ei ole kovin helppoa päätellä laivan sijaintia ja tarkkaa kulkusuuntaa valojen perusteella. Pelkkä omalla " ajokaistalla " pysyminen ei aina riitä, sillä välillä on poikittaisliikennettä ja muutoinkin huvialusten ja laivojen reitit ovat välillä hyvinkin lähellä toisiaan.
Aamu valkenee aurinkoisena ja Hollannin rannikon hiekkarannat ovat hyvin havaittavissa muutaman mailin päässä vasemmalla. Tullialus tulee meitä vastaan ja tavanomaiset tervehdykset suoritetaan. Noin 10 minuuttia myöhemmin kumivene porhaltaa täyttä vauhtia takaa päin täysin yllättäen ja 2 miestä kolmesta nousee Canaceen. Aseet vyöllä ja sangen tuima ilme kasvoilla tullimiehet kyselevät lastista, matkareitistämme, matkamme tarkoituksesta ym. Episodi on ohi 15 minuutissa ja matka jatkuu. Samanlainen tilanne koettiin Canacella 12 vuottta aiemmin yöllä oltaessa matkalla Falmouthista Doveriin.
Sisään kuninkaalliseen Den Hellnerin pursiseuran satamaan, jossa vietimme pari päivää ja annoimme välissä puhaltaneen 6-7 bf SW tuulen mennä ohi. Viehättävä kaupunki Ijsselmeerin kupeellla Pohjanmeren äärellä, jonne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Täältä hankimme taittopyörät, joista olimme haaveilleet jo pitkään ( kaksi yhden hinnalla Suomen hintatasoon verrattuna ). Kerta heitolla satamamassaolo sai uusia ulottuvuuksia ja uusilla pyörillä saatoimme halutessamme vaihtaa maisemaa käden käänteessä ja päästä näkemään paikkoja, jotka aiemmin olisivat olleet saavuttamattomissa.
16.07.2009 ajamme ulos Den Hellneristä suuntana 30 mailin päässä sijaitseva Ijmuiden ja epämääräinen purjehdus heikohkossa tuulessa ja epämukavassa vanhassa mainingissa alkoi. Tuuli tyyntyi lopulta ja ajoimme viimeiset mailit koneella lähes sisään satamaan noin klo 21.00. Aallonmurtajan edustalla tuuli yllättäen virisi E-SE, tosin heikkona mutta lupauksia herättävänä. Mietimme hetken tilannetta ja päätimme jatkaa, sillä avotuuli on ollut meille harvinaista herkkua ja sitä lienee nyt tarjolla. Tiedossa purjehdusta yön yli mutta palkintona mahdollisesti saapuminen jo Englannin kanaalin suulla sijaitsevan Calaisin tuntumaan. Pimeys koittaa ja tuuli voimistuu. Nopeus pian 6 solmua lievästä vastavirrasta huolimatta.
Käsikirjoitus meni kuitenkin uusiksi sillä SW taivas alkoi täyttyä salamista laajalla rintamalla. Tuuli yltyi mutta sen suunta pysyi meille edelleen suotuisana E-SE. Teemme noin klo 01-02 päätöksen mennä Hoek Van Hollandin kohdalla sisään jättimäiseen Rotterdamiin johtavaan satama-altaaseen. Samanaikaisesti saamme SSB:n kautta erillisen varoituksen lähestyvästä säärintamasta ja kovasta SW-tuulesta. Rullaamme genoan sisään, laskemme ison ja käynnistämme samalla moottorin. Ukkosrintama lähestyy vauhdilla mutta niin lähestyy myös sataman suuaukko. Sataman sisään pujahdettuamme laskemme mesaanin ja juuri silloin ukkosrintama iskee täydellä voimalla. Tuuli kääntyi hetkessä SW ja puhalsi myrskyn voimakkuudella. Vene kallistui valtavan kokoisessa satama-altaassa melkoisesti vaikka olimmekin ilman purjeita. Jatkoimme koneella ajaen kaatosateessa eteenpäin etsien tuulelta suojaa. Tilanne oli ohi tunnissa ja ryhdyimme etsimään meille soveltuvaa väylää. Etenimme varovaisesti ja väistelimme laivoja. Pian luotsialus tiedusteli määränpäätämme, joka oli noin 6 mailin päässä sijaitseva Maassluis. Sen kerrottuamme saimme sangen selväsanaisesti kuulla olevamme väärällä puolella ko. laivaväylää ja, että välittömästi tulisi kaistaa vaihtaa. Teimme työtä käskettyä mutta luotsialus jäi seuraamaan ja seurasi meitä aina Maassluis- nimisen pikkukaupunkiin johtavan kanavan suulle. Tässä tiemme erkanivat. Silta oli edessä, joten kiinnitimme vesisateessa kellon näyttäessä 04-05 veneemme pienen laivan kylkeen ja ajattelimme ottaa parin tunnin unet ennen satamaan pääsyä. Samanaikaisesti poliisiauto ajoi rantaan ja kippari kutsuttiin paikalle. Kiipeilin rantaan parin aluksen kautta ja tiedustelin mistä oli kysymys. Minulle työnnettiin alkometri suuhun ja ilmoitettiin heille kerrotun, että: " The captain must be very drunk ". 0-tulos puhalluksessa ja paikallispoliisit poistuivat vähin äänin takavasempaan. Ilmeisesti pilotti oli tehnyt turhan hätäisiä johtopäätöksiä ja kutsunut poliisin paikalle.
17.07.2009 aamulla klo 07.30 ajamme sisään pikkuruiseen Maasluissin satama-altaaseen, jossa kiinnitymme hollantilaisen teräsketsin S/Y Brendaan kylkeen, josta Aleid ja Bouke ystävällisesti ottivat meidät vastaan. Rantautumispaukkujen jälkeen vaivuimme muutaman tunnin hyvin ansaittuun uneen, jota ei haitannut edes tunnin välein lähes korvan juuressa kumahteleva kirkonkello. Vietämme päivän viehättävässä Maassluisissa, jossa aika tuntuu ikään kuin pysähtyneen. Todella hieno pikkukaupunki, jonka sydämeen veneellä juuri olimme saapuneet. Vietimme iltaa S/Y Brendaanin istuinlaatikossa pikkukaupungin keskellä kirkon kellojen vieläkin kumistessa aika ajoin. Saamme S/Y Brendaanista kartat paria seuraavaa päivää varten, jotka olemme jatkuvasta ja voimakkaasta SW tuulesta johtuen päättäneet viettää Hollannin kanavia pitkin matkaa tehden, säilyttäen kuitenkin perussuuntamme matkanteossa ts. SW.
Lähtö ja lämpimät jäähyväiset S/Y Brendaanin miehistölle vesisateesta huolimatta lauantaina 18.07.2009 klo 08.30, koska silta oli auki 08-09 ja seuraavan kerran vasta illansuussa seuraavana päivänä. Saamme myöhemmin kuulla, että S/Y Brendaanissa oltiin lähtömme jälkeen kuunneltu jonkin aikaa poliisiradiota tarkoituksin varmistaa, että emme matkalla kanavissa olleet kohdanneet mitään hankaluuksia ym.
Päivä mennään vesisateessa ja kovassa SW tuulessa kanavia pitkin mutkitellen läpi useiden sulkujen ja siltojen alitse, välillä purjeilla ja välillä koneella ajaen. Illansuussa Kortgenen lähellä paikallisen pursiseuran satama tarjoaa hyvän pysähdyspaikan. Seuraavana päivänä
matka jatkuu kanavissa ajaen suuntana Vlissingen, Pohjanmeren äärelle lähelle Belgian rajaa. Kiinnitymme rantaan suuren hollantilasen purjealuksen eteen kylkikiinnitykseen. Suojainen paikka lähes kaupungin ytimessä, jonne pian suuntaammekin iltakävelylle ja paikkoihin tutustuen. Juomme lasilliset linnoituksen päällä olevassa baarissa, josta avautuu huikeat näkymät toisaalta kaupunkiin ja satama-altaaseen, toisaalta Pohjanmerelle.
Seuraava aamu valkenee aurinkoisena ja SW tuulikin on hieman laantunut. Lähtöpäivä on käsillä mutta ennen köysien irroittamista S/Y Cedricin kippari Dik ja vaimonsa pyytävät kahville alukseensa, 3 vuotta vanhaan teräksiseen 18 metriseen purjealukseen. Juomme kahvit, vaihdamme kuulumisia ja tutustumme lähes uuteen tyylikkäästi rakennettuun alukseen.
Jälleen ulos Pohjanmerelle purjeilla vastaiseen ja kohti lounasta. Belgian rannikko on pian kohdallamme ja suuntaamme Oostendeen, jonne päivän kryssittyämme saavumme täyteen satamaan ( The Royal North Sea Yacht Club ) aivan Pohjanmeren äärellä. Säätiedotus on luvannut tuulen kääntyvän aamuun mennessä E-SE. Jos matkaa haluaa jatkaa, on purjeet jälleen pian nostettava. Sääkuva on jatkossakin sellainen, että SW tuulet tulevat vallitsemaan, matalapaineiden pysytellessä sitkeästi Brittein saarten tuntumassa ja juuri siten, että olemme koko ajan toinen toistaan seuraavien matalapaineiden väärällä puolella joutuisaa purjehdusta ajatellen.
Matka jatkuu varhain klo 06.00 21.07.2009 Hannan päivänä. Vien roskapussin maihin ja maksan satamamaksun. Se sitten Belgiasta, pääsin sentään käymään maissa, päivänsankarilla taisi Belgian visiitti siirtyä toiseen kertaan. Voimistuva E-SE tuuli on kuin balsamia haavoille ja täysin purjein suuntaamme kohti Englannin kanaalia. Näillä tuulilla matka joutuu ja nopeus on hetkessä 6-7 solmua. Täynnä optimismia tähyämme jo pitkälle kanaaliin, jonne piankin uskomme näillä tuulilla pääsevämme. Noin 6 tunnin purjehduksen jälkeen tuuli kääntyy SW ja voimistuu. 2 reiviä isoon ja pienempi rullagenoa auki. Suunta onkin yllättäen kohti Englannin itärannikkoa, jonne otammekin pitkän pb-halssin. Siinä kryssiessämme huomio kiinnittyy jollan pohjassa olevaan paikkaan. Siis sama venenäyttelyssä näytteillä ollut Zodiac-jolla, josta oli aiemmin puhetta. Nyt samaisen jollan pohjasta löytyy paikka, uskomatonta. Otamme yhteyttä myyjäliikkeeseen ja lähetämme varmistukseksi digikuvan kameralla. Ko. jollan taru alkaa olla lopussa ja kaupan purku on ainoa vaihtoehto mielestämme. Illansuussa halssinvaihto ja sb-halssilla vielä tovi ja iltahämärissä ajamme sisään Doverin satamaan. Komea Doverin linna näkyy kauas merelle ja ylipäätään koko rannikko tässä kohden nousee pystysuoraan merestä yli sadan metrin korkeuteen ja erottuu valkoisten liitukallioiden johdosta etäälle.
Vietämme 4 päivää Doverissa turistina ollen ja tutustuen muun muassa historialliseen Doverin linnaan ja - linnoituksiin sekä hoidellen monia käytännön asioita. Jatkuva SW tuuli 6-7 bf ei veisi matkaamme juurikaan eteenpäin, joten nyt on sopiva hetki hankkia pelastuslautta ja päästä eroon myös epäkelvosta Zodiac-jollasta. Ostamme pelastuslautan ja saamme vanhan lauttamme kaupattua ko. liikkeeseen, puramme Zodiac-kaupan ja ostamme uuden Zodiac-jollan ja varuastelu rupeaa olemaan loppusuoralla.
26.07.2009 herätys klo 05.00 ja h siirrymme huoltoasemalle tankkaamaan ennen purjeiden nostoa. Huoltoaseman pitäjä ilmoitti, että mikäli meillä on diesel-lämmitin on polttoaine 60 % halvempaa, siis verotonta. Silmänräpäyksessä meiltä löytyi diesel-lämmitin ja tankkaus saattoi alkaa. Ulos satama-altaasta auringon paisteessa kohti epämääräistä sangen suurta aallokkoa, joka pian kuitenkin tasaantui tuulen vakiinnuttua kohtalaiseksi W-NW. Dover jäi vauhdilla ja jälleen meillä oli hyvä tuuli lähdössä. Tätä juhlaa kesti tällä kertaa 3 tuntia ja jälleen tuuli kääntyi SW. 2-reiviä isoon ja keulapurjeiden pienennystä. Tuulta luvattu SW 5-6 bf ajoittain 7 bf. Siis täysi vastainen ja meno sen mukaista. Vaihdamme halsseja aika ajoin ja seuraamme tuulen suunnan mahdollisia muutoksia. Niitä ei ole eikä tunnu tulevankaan, kuten ei juuri tähänkään saakka. Illansuussa olemme Eastbournen edustalla ja rantaan meno tuntuu houkuttelevalta ajatukselta. Tuuli kuitenkin kääntyi juuri silloin enemmän lännen puolelle ja suo meille mahdollisuuden edullisempaan halssiin, jos jatkamme matkantekoa. Päätämme jatkaa ja yö on pian käsillä. Yöllä tuuli moinaa ja allot jäävät. Samanaikaisesti virta on kääntynyt siten, että kuljemme nyt taaksepäin. Lopulta noin 3 mailia väärään suuntaa, jota koetamme hetken korjata koneella ajaen. Tuuli kääntyy onneksi jälleen E-SE ja alkaa voimistua. Saamme Canacen jälleen vauhtiin ja laskeskelemme jo aikaa, jolloin ohitamme Wight-saaren sen itä-puolelta. Matalapaineen lähestyminen muuttaa jälleen tuulen kuitenkin SW ja toteamme rantautumisen Cowesiin olevankin aivan erinomainen ratkaisu. Kylkikiinnityksessä pienessä vesisateessa katselemme tätä purjehduksen Mekkaa istuinlaatikostamme ja nostamme rantaantulomaljan. Uni ottaa meidät pian omakseen vaikka on vasta iltapäivä. Illansuussa ulos syömään ja kävelemään Cowesin kujille. Matkaa on tarkoitus jatkaa seuraavana päivänä, mutta myötävirta ajoittuu myöhäisempään ajankohtaan, joten aamu-unta riittää pidempään ja aikaa on runsaasti myös tutkailla tarkemmin Cowesin keskustaa.
28.07.2009 ulos satamasta ja kohti Needlesiä, minkä läpi on tarkoitus ajaa maksimaallisella myötävirralla. Tuulta luvattu SW 5-6 bf mutta aika pian rankat sadekuurot nostivat tuulen selvästi luvattua kovemmaksi ja jo ennen Needlesiä otimmme isoon 2 reiviä ja mesaaniin yhden reivin ja kiersimme sisempään rullaan reiviä melkoisesti. Tällä yhdistelmällä jatkamme mukaan lukien lähes aina päällä oleva staysail ja aluksi koneella auttaen päästäksemme ylipäätään läpi Needlesistä, jossa vastassa oli voimakas ristiaallokko vastatuulesta ja myötävirrasta johtuen. Läpi päästiin ja kytkimme tuuliperäsimen ja annoimme tuulen kuljettaa. Vene täysin hallinnassa, isoon olisi ehkä voinut ottaa vielä kolmannenkin reivin mutta matka taittui näinkin. Vesi lensi yli veneen toistuvasti ja piti meidät tiukasti sprayhoodin alla. Illansuussa, jolloin olimme koko ajan ajaneet samalla sb-halssilla teimme halssin vaihdon päätettyämme viettää seuraavan yön redillä. Surffasimme 8-9 solmua tovin, nyt siis avotuulessa, ja saavuimme Poolen lahdelle, jonne pimeässä haparoimme sisään, laskimme ankkurin ja sytytimme ankkurivalon. Uni maittoi ja ankkuri piti vuoren varmasti.
Uusi päivä valkeni aurinkoisena mutta edelleen tuulisena ja tuulen suunta oli muuttumaton ja siis SW. Entiset reivit päälle ja menoksi. Virtaa emme saaneet nyt kuitenkaan parhaalla tavalla käytettyä hyväksemme ja matkanteko oli vaivalloista. Lopulta olimme tilanteessa, jossa meillä oli jo heikkenemässä oleva vastatuuli ja vastavirta. Lopputulos ei ollut mairitteleva ja saatoimme karttaplotterista havaita kyllä purjehtineemme, mutta todellista matkaa ei juurikaan ollut kertynyt. Tämän seikan lienee jossain vaiheessa huomannut myös meille jo niin tutuksi tulleet viranomaiset. Pian helikopteri lähestyi meitä ja jäi kiertelemään päällemme. Kopterista näytettiin numeroa 73, joten avasin VHF:n ko. kanavan. Ei vastausta ja kohta kopteri poistui. Jostain syystä yhteys ei toiminut ko. SAR-kanavalla, mutta emme todellakaan kokeneet olevamme pelastustoimien tarpeessa. Rannikkovartiosto oli nähtävästi ajatellut tutustua tilanteeseen nähtyään toivottoman hitaan etenemisen ja toisaalta olihan lähistöllä myös kareja, joista viranomaiset halusivat kenties varoittaa. Jatkoimme sisukkaasti seilausta ja autoimme hieman koneella. Lopuksi kurssin käännyttyä hieno avotuuli purjehdus Weymouthiin, jonne illansuussa saavuimme täyteen ahdettuun jokisuistoon. Kiinnittyminen neljäntenä veneenä kylkikiinnitykseen pallonkiertoon juuri lähteneen englantilaisveneen viereen. Todella lämmin vastaanotto kanssaveneilijöiltä joista mainitsemisen arvoinen on myös S/Y Tiderace II miehistö, joka lainasi meille avuliaasti jollaansa. Satamakapteeni nousi kannelle ollessani jollalla veneeni perässä ja ilmoitti Hannalle, että satamatoimisto menee kohta kiinni. Samalla arvoisa satamakapteeni kysyi Hannalta: " are you single ". Kipparina toivoin kysymyksen tarkoittaneen yksinpurjehtijaa, miltä Hanna tuolloin saattoi vaikuttaakin. Toinen tulkinta onkin sitten ihan eri juttu.
Vietimme seuraavan päivän sateisessa mutta erittäin viehättävässä Weymouthissa ja illansuussa seurustelimme vielä Adrianin kanssa S/Y Tiderace II:sta.
30.07.2009 ulos satamasta 05.45 paikallista aikaa ja vielä kerran suuntana Falmouth. Vastaista tuulta tiedossa reilusti ja reivit sen mukaiset. Ajamme Portland Billin majakan kohdalta ulos sangen läheltä rantaa välttääksemme pahimmat vastatuulen ja myötävirran aiheuttamat tyrskyt. En tiedä miten hyvin ko. operaatiossa onnistuimme sillä välillä aaltojen kuohu veneen ympärillä oli melkoinen. Tätä näytelmää ei kestänyt kuitenkaan kovin kauan ja meno tasaantui aaltojen suhteen.
Tuuli oli 6 bf luokkaa ja sb-halssilla ajoimme koko päivän. Illansuussa olimme kaukana kanaalissa ja Falmouth tuntui jo hyvältä vitsiltä. Falmouth oli aluksi määränpäämme, koska sieltä Biskajalle siirryttäessä on enemmän liikkumatilaa mikä jossain tapauksessa myös tekee matkasta turvallisemman. Falmouth oli viime kädessä meille myös talvitelakointia ajatellen vahva vaihtoehto todettuamme purjehdukseen varatun loma-ajan tällä erää käyvän loppuun. Nyt sen sijaan Guernseyn valot olivat iltahämärissä jo nähtävissä vasemmalla puolellamme ja ryhdyimmekin tutkailemaan ko. saaren sisäänmeno reittejä kartalta. Vuorovesivirrat ovat kanaalin saarten ympärillä erityisen voimakkaat ja vedet karikkoiset eikä mainittu seikka jättänyt muuta vaihtoehtoa kuin mennä satamaan valoisan aikana. Jäämme purjehtimaan muutamaksi tunniksi Guernseyn SW-puolelle pienennetyillä purjeilla ja odottamaan aamun valkenemista. Lopulta laskemme purjeet ja ryhdymme koneella lähestymään vielä pimeässä ajaen sisäänajoreittiä. Tässä vaiheessa vene tärähtää kerran voimakkaasti ja tunnelma on melkein kuin karille ajossa, mistä myös on kokemuksia. Törmäys on kuitenkin pehmeämpi. Juuri nukkumaan mennyt Hanna ryntää kannelle ja kysyy mikä se oli. Vettä oli ko. paikassa 40 metriä, joten pohjaan ei oltu törmätty. On mahdollista, että olemme törmänneet suurehkoon kalaan tai johonkin muuhun meressä kelluneeseen esineeseen ym. Myöhemmin veneen ollessa telakoituna ei pohjasta löytynyt merkkejä ainakaan törmäämisestä mihinkään kovaan esineeseen.
31.07.2009 noin klo 05.00 aloitamme saaren itäpuolelta sisäänajon kohti St.Pieter Portia, jonne pian saavumme ja kiinnitymme odotuslaituriin. Satamaan pääsee sisään ja sieltä ulos vain korkean veden aikana. Jälleen tarjoutui tilaisuus paikata univelkaa. Tovi vierähti jälleen istuinlaatikossa matkan vaiheita kerraten ja perinteikästä rantaantulomaljaa nostellen. Vieressä satumaisen komea St. Pieter Portin kaupunki ja ylipäätään koko saaren näkeminen tuntui olevan tähän mennessä matkan parasta antia.
Vietämme pari päivää Guernseylla ja tutustumme paikkaan. Pyöräilemme lähialueilla ja ihastumme näkemäämme entisestään. Satamassa tutustumme ranskalaiseen pariskuntaan samalla laiturilla. Marie-Claire ja Gerard neuvovat meitä telakoimaan veneemme Ranskaan Saint-Brieuc-nimisen kaupungin viereen ( Port de Legue ). Myös Saint-Malon kulmilta olisi talvitelakointipaikka löytynyt. Kiitämme neuvosta ja ko. pariskunta, joka asuu Saint-Brieucin lähistöllä kutsuu kotiinsa ja lupaa saman tien olla avuksi meille kaikin mahdollisin tavoin.
02.08.2009 lähtö kohti Jerseytä. Vaikka matka ei ole pitkä ( reilut 20 mailia ) ja tuuli sekä virtakin kohtalaisen suosiolliset saamme matkaan kulumaan sen verran paljon aikaa, että viimeiset mailit on mentävä pimeässä. Sangen karikkoiset vedet ja voimakkaat virtaukset tekevät viimeisistä maileista pitkiä ja navigoimme tarkasti. Vielä hieman hapuilua oikean satama-aukon löytämiseksi ja lopulta St.Helierin odotuslaituri lukuisine veneineen on edessämme. Kylkikiinnitys ja kohta yöpuulle. Aamun valjetessa aurinkoisena ja nousuveden ollessa kohdallaan ajamme sangen varhain sisään vielä varsin täyteen satama-altaaseen. Kylkikiinnityspaikka oli juuri vapautunut ja sehän sopi meille. Meille sopi erinomaisesti myös laiturilta lausuttu kohteliaisuus: " what a beautiful boat you have ". Tämän jälkeen vuoropuhelua parin ranskalaisen kaverin kanssa jatkettiin ja he halusivat kuulla miten Canacea reivataan ja ohjataan tuuliperäsimellä etc. Tämäkin päivä oli siis pelastettu.
Kuten Guernseyllä niin myös täällä meillä on toinen vaihde päällä. Päätös jättää enempi matkan tekeminen toiseen kertaan on vapauttanut energiaa ja osaamme nyt oikealla tavalla ja kiireettömästi nauttia jäljellä olevista lomapäivistä. Jersey hienoine hiekkarantoineen ja vuorovesineen jätti sekin meihin lähtemättömän vaikutuksen ja tännekin toivomme voivamme vielä palata. Saamme myös täällä uusia tuttavuuksia. Saint-Malosta oleva Jean-Paul Martin perheineen on sitä mieltä, että meidän olisi syytä telakoitua Saint-Malon alueelle ja myös he tarjoavat apuaan kaikin mahdollisin tavoin ja myös toivottavat tervetulleeksi kotiinsa.
05.08.2009 alkanut viimeinen etappi seilataan avotuulessa tuuliperäsin valjastettuna. Ainoa mistä tällä 40 mailin etapilla pitää huolehtia on ajoitus satamaan mentäessä. Illansuussa on noin 2,5 tuntia vesi sen verran korkealla, että satamaan johtavaan sulkuun voidaan ajaa. Matalan veden aikana vain lätäkkö siellä toinen täällä keskeyttää ainakin köliveneen matkanteon. Ajamme sulkuun ja edelleen jokea pitkin sillalle, joka meille aukaistaan. Olemme perillä Port de Leguessa ja kohta satamakapteeni Jerome toivottaa meidät ranskaksi tervetulleeksi ja antaa ensi käden tiedot ja opasteet paikasta. Bretagnessa sijaitseva ko. satama on erinomainen ja edelleen kehittyvä ja tarjoaa kohtuuhintaisia palveluja joka lähtöön ainakin veneilijöille. Olen ristinyt paikan " kanjoniksi " sillä satama sijaitsee laakson pohjukassa ja täysin suojassa lähes kaikilta tuulilta. Sulun takana oleva satama tarjoaa pomminvarman mahdollisuuden jättää vene turvallisesti pidemmäksikin aikaa jokisuistoon Travel lift nostaa Canacen parin päivän päästä maihin ja valmistelemme veneen hieman aikaiseen talviuneen. Meillä oli vielä tilaisuus viettää päivä Paimpol-nimisen kaupungin venefestivaaleilla, jonne oli kerääntynyt satoja lähinnä klassisia purjeveneitä ja -aluksia. Bernard Moitessierin JOSHUA on museoitu La Rochelleen mutta ei sanan varsinaisessa merkityksessä. JOSHUA on aktiivisessa käytössä ja toimii koulutusveneenä ym. Nyt JOSHUA oli läsnä tässä mahtavassa karnevaalissa ja oli mieluista astua ko. veneen kannelle ja todeta CANACEN todellakin olevan tämän prototyypin jälkeläinen. Muutaman tunnin junamatka Pariisin lentokentälle ja sieltä Helsinkiin. Vene jäi telakalle mastot ylhäällä ja peittelemättömänä odottelemaan kauden 2010 kevättä ja kesää, jolloin kokka suunnataan kohti etelää.
