Loppuyhteenveto

Mailit kesällä 2009 (Helsinki - Saint-Brieuc) 1470 mailia

Saint-Brieuc - Barbados 4720 mailia

Kanariansaaret - Barbados (Atlantin ylitys) 2720 mailia

(23 vrk 11 h)

Saint Martin - Azorit (Horta) 2185 mailia

(26 vrk 6 h)

Sao Miguel - Guernsey 1240 mailia

(13 vrk 7 h)

Mailit 2010 - 2011 Saint-Brieuc-Karibia-Helsinki 10 253 mailia

Mailit yhteensä Pohjois-Atlantin kierrokselta 11 723 mailia

Irtiottomme arjesta on ollut onnistunut kokemus ja silmämme ovat avautuneet monessa suhteessa tällä Pohjois-Atlantin kierroksella. Olemme nähneet lukuisia uusia paikkoja ja vieraita satamia ja päässeet tutustumaan eri kulttuureihin ja elämänmuotoihin niin Euroopassa kuin myös Afrikassa ja Karibialla. Suurin osa uusista kohteista sijaitsi saarilla.

Olemme tavanneet suuren joukon suurenmoisia ihmisiä, joista monet ovat purjehtijoita, mutta olemme viehättyneet myös kanssakäymisestä paikallisten asukkaiden kanssa eri puolilla. Matkamme eräs keskeinen anti onkin eri maiden purjehtijoiden ja muiden tapaamiemme ihmisten kanssa solmitut lämpimät ystävyyssuhteet. Tämä verkosto on ollut voimavara ja piristänyt elämäämme niin maissa kuin merelläkin. Useat kontaktit jäävätkin pysyviksi ja yhteydenpitoa jatketaankin eri suuntiin.

Menomatkalla nautimme erityisesti kiireettömyydestä. Vastapainoksi jouduimme kiirehtimään paluumatkalla velvollisuuksien pariin Suomeen. Monet purjehtijat ihmettelivätkin "vain" vuoden pituista purjehdusreissuamme. Tämä puute on tarkoitus korjata jatkossa, toivon mukaan mahdollisimman pian.

Canacen vanaveteen jäi koko matkan aikana 11 723 mailia, joista 1470 mailia taitettiin jo kesällä 2009, kun purjehdimme veneen Helsingistä Bretagneen, Saint-Brieuciin.

Purjehduksemme on ollut sääolosuhteista ja pitkistä etapeista johtuen aika ajoin varsin vaativaa. Kun purjehditaan kahden hengen miehistöllä, ei reservistä voi irrottaa uusia gasteja. Onkin tärkeää löytää sopiva rytmi, millä jaksetaan taittaa pitkiäkin matkoja kahdestaan. Tätä kokoonpanoa voi pitää hyvällä syyllä myös parisuhdekouluna. Kun homma pelaa, on lopputulos palkitseva. Pitkänmatkan purjehtijoiden keskuudessa pariskunta onkin yleisin miehistön kokoonpano.

Jäämme kaipaamaan mm. pasaatituulia, aurinkoa ja lämpöä, kirkasta ja lämmintä vettä, luonnon ihmeitä, ihania ihmisiä ja toki myös rentoa elämänmuotoa.

Conclusions

Sailing round the North Atlantic during one year has been success and this period has opened our eyes in many respect. We have seen lots of new places and harbours and have made acguitance with different cultures and way of living in Europe and its islands and also in Africa and many islands in West Indies. We have met numerous interesting and lovely people, most of them long distance sailors but also local inhabitants. We consider that meeting sailors and other people from different countries has been one good part of our trip. We want to keep up these contacts and hope to see you fellows later. This network has been facinating when being under sail and keeping contacts to each others via SSB or e-mail and of course in harbours meeting these people has been a big pleasure.

During our sailing towards West Indies we were relaxed and did not hurry at all. On the other hand returning to Europe and Finland we had short of time. Therefore we felt that we were sailing all the time without stops long enough in harbours. We were often asked that why we are sailing only one year and why do we not leave Canace in warmer waters. Those questions have been very good and motivated and we try to make comeback as soon as possible and then we take our time. Canace has sailed during this cruising to West Indies and back totally 11 723 nautical miles of which 1470 nautical miles from Helsinki to Saint-Brieuc during summer 2009.

Sailing during our trip has been often demanding due to the weather conditions and long legs. When sailing shorthanded like we do you have to do with your own all the time and there are never extra crew members to assist you. Still this way of sailing as a couple is perhaps the best way and most of the cruising vessels we have met are sailed by a couple.

We miss the fresh trade wind, sun and warm temperature, blue sky, warm and crystall bright sea, dolphins, whales, turtles etc. and nearly everything we have seen and experienced without forgetting numerous very good friends from different countries.

Oostende-Cuxhafen-Kielin kanava-Skillinge-Karlskrona-Helsinki

15.7 - 26.7

Lähdemme Royal Navy Yacht-clubin marinasta korkean veden aikaan monen muun veneen kanssa Pohjanmerelle kohti Kielin kanavaa.

Parin tunnin kuluttua lähdöstä puomin alasvetäjä irtoaa puomista. Korjaus ei olekaan onnistunut täydellisesti. Teemme tilapäiskorjauksen köyttämällä puomin tiukasti ja laskemme isopurjeen. Ajamme aluksi moottorilla. Pian uusi matalapaine tempaa meidät mukaansa ja purjehdimme hurjaa vauhtia mesaanilla ja keulapurjeella. Purjehdus on rankkaa kovasta tuulesta, sateesta ja laivaväylistä johtuen. On navigoitava todella tarkasti. Voimakkaan vastavirran ja lähestyvän pimeyden vuoksi olemme pakon edessä ja menemme Cuxhafeniin, vaikka tarkoitus oli mennä suoraan Kielin kanavan suulle. Heti seuraavana aamuna jatkamme matkaa ja pääsemmekin vauhdikkaasti myötävirrassa suoraan kanavaan, sillä sulut aukeavat sopivasti.

Meitä odottaa iloinen yllätys etsiessämme tankkauspaikkaa. Tutun Lanzarotella tapaamamme S/Y Tallun Tarja heiluttaa meille jo kaukaa. Vaihdamme pikaisesti kuulumisia ja toivotamme heillekin (Tarja ja Pekka) hyvää kotimatkaa Suomeen.

Lähdemme ajamaan rivakasti kanavan läpi, mutta illan pimetessä meidän on pakko pysähtyä Rehnsburgiin. Aamuvarhaisella jatkamme eteenpäin ja olemme hyvissä ajoin odottamassa sulkujen avautumista. Kanava-ajon aikana on ollut helppo korjata revennyttä genoan reunaa.

Sulusta ampaisemme suoraan Itämerelle. Toiveenamme on päästä nauttimaan myötäisistä tuulista, mutta toisin käy. Matka taittuu nihkeästi vastatuulessa ja joudumme käyttämään paljon moottoria. Ennustetut kova vastainen tuuli ja ukkonen saavat meidät hakeutumaan Skillingen sataman suojaan keskellä yötä.

Kiinnitymme tässä meille jo ennestään tutussa satamassa jälleen kerran Joshuan viereen. Staffanin S/Y Feliciaa varustellaan perusteellisesti.

Vietämme Staffanin ja vaimonsa Monan kanssa mukavan kahvihetken Canacen salongissa sateen rummuttaessa kantta. Lähetämme Staffanille kiitokset avuliaisuudesta ja ystävällisyydestä.

Illan suussa irroitamme köydet ja suuntaamme keulan kohti Öölannin eteläkärkeä. Pian saamme niskaamme voimakkaan ukkosen, sateen ja tuulen. Vastainen tuuli hidastaa jälleen kerran matkantekoa varsinkin, koska emme uskalla käyttää isopurjetta. Pelkäämme puomin vaurioitumista. Joudumme käyttämään moottoria, ja kuitenkin matka taittuu hitaasti (12 tuntia = 30 mailia). Järjenkäyttö on sallittua.

Karlskronan satama on lähin mahdollinen paikka rantautua. Kiinnitymme vahvan teräsketsin S/Y Amanda of Swedenin kylkeen. Tapaamme jälleen kerran miellyttäviä purjehtijoita, Mariannen ja Börjen. Börjekin on havitellut joskus itselleen Joshuaa. Mikäs sen mukavampaa kuin tarinoida välittömien samanhenkisten ihmisten kanssa. Lupaamme pitää jatkossa yhteyttä.

Aamulla lähdemme kohti Kalmarsundia, missä suotuinen tuuli tavoittaa meidät vihdoinkin. Öölannin pohjoiskärjen lähellä reivaamme mesaanin ja otamme käyttöön pienemmän keulapurjeen. Tuuli on jälleen kovaa ja aallokko korkeaa ja jyrkkää. Pienestä epämukavuudesta huolimatta etenemme vauhdikkaasti sivumyötäisessä ja saamme keskinopeudeksi 7 solmua. Tätä iloa jatkuu yli vuorokauden. Vasta Suomen rannikkoa lähestyessämme vastaiseksi kääntynyt tuuli pakottaa meidät Morgonlandetin sisäväylälle ja päätämmekin jäädä yöksi Hankoon. Hapuilemme iltahämärässä täyteen Itäsatamaan, mistä ei lopulta löydy tyydyttävää laituripaikkaa edes Itämeren portin puolelta. Täällä meillä on hankaluuksia saada Canace ulos väljemmille vesille. Ystävällisten purjehtijoiden auttavat kädet pitävät veneemme irti muista veneistä, eikä vaurioita pääse syntymään meille eikä muille. Tämä "ahtaus" riittää kuitenkin meille ja päätämme lähteä sittenkin yön yli kohti Helsinkiä.

Parin tunnin kuluttua saamme seuraa. Huomaamme pian, ettei kyseessä olekaan toinen öinen matkaaja. Voimakas valokeila suunnataan meitä kohti ja meille huudetaan:"Merivartiosto, pysähtykää!" Pysähdymme ja operaatio aloitetaan kipparin puhalluttamisella. Sen jälkeen selviää pysähdyksen syy. Joku Itämeren portissa ollut veneilijä on ilmoittanut merivartiostolle, että olemme aiheuttaneet vahinkoa jollekin toiselle veneelle. Kiistämme teon ja pyydämme merivartijaa tarkastamaan veneen vasemman kyljen ja sen kaidetolpat ja kaidevaijerit. Mitään jälkiä ei löydy eikä kukaan ole ottanut meihin yhteyttä tähän päivään mennessä. Omatuntomme on puhdas eikä tapoihimme kuulu väistää vastuuta maissa eikä merellä.

Saavumme Helsinkiin puolenpäivän maissa. Kun köydet on kiinnitetty Sindbadin laituriin, kippari lähtee välittömästi suihkun kautta töihin ja messityttö hyppää Tampereelle lähtevään junaan. Pirkkalassa odottaa messimummon pikkukulta.

We wait the tide to be favourable and leave Oostende already the second time. We get a piece from the boom on the deck and start repairing the boom by ourselves. We managed finally to fix the boom with plenty of ropes etc. to be able to use the boom at least in light winds. We don't dare to hoist the mainsail under conditions when we have to reef. Anyway we go ahead by using the engine some hours and finally the next coming low pressure starts to be near the corner. We are getting stronger and sronger winds from S/SW which suits for us.

When passing the dutch coast we find us to be again in very bad weather. We sail now only with staysail and mizzen and still Canace is "flying". We get constant rain for some 10-12 hours which makes the visibility poor or sometimes very poor. We are sailing through the track for inshore traffic which is pretty narrow and therefore it is necessary to do the navigation extremely carefully to be far enough from the shipping lines.

We finally enter Cuxhafen because the tide is strong and against us and we don't make progress any more. We are pleased anyway for a short brake and decide to go in to the Kiel Canal next morning.

In Kiel Canal we meet our friends from S/Y Tallu. We met this finnish couple (Tarja and Pekka) already in Lanzarote last autumn. They are now on their way back to Finland as well and because we are motoring forward the Kiel Canal and they are staying we promise to keep contact later.

After Kiel Canal we have still more than 600 miles to sail to Helsinki. The start is not very promising and the moderate headwinds are not giving us enough speed because we cannot use the mainsail and therefore we start the engine again. This is boring but because we have to make progress there is no alternative. On the other hand this is not the best way to make end for the year long sailing with no time pressure at all earlier.

The forecasted stronger headwinds make us to make landfall in Skillinge harbour in Sweden. At 2 o'clock by midnight we enter the port and find us to be alongside with another Joshua. Next morning the captain of this sistership S/Y Felicia comes to say hello and promise to give his hand if needed. We thank Staffan for help and kindness. Staffan comes later to visit Canace with his wife Mona and we have lovely time together in Canace having coffee. We leave Skillinge in the evening and soon we find to be in the middle of the thunder. The positive thing is that the wind comes from the right direction but that is the only good news. By midnight in thunder and heavy rain is not always so pleasant but anyway this is sailing. The wind turns finally to be headwind again. We make progress 30 miles in 12 hours by using sails and engine. Because of this poor progress we decide to visit Karlskrona. We enter the marina by side of the swedish steel ketch S/Y Amanda of Sweden. Captain Börje from S/Y Amanda with his crew Marianne are friendly and we have later in the evening good time together first in Canace and later in Amanda. Börje had planned earlier to buy a Joshua but had not found one. Again like in Skillinge Canace has found her place in the neighbourghood of another Joshua or at least near one captain who has same kinds of thoughts concerning Joshua.

The Grande Finale is in front of us and finally we get fresh S/SW winds. At the northern corner of Öland in the dawn we reaf the mizzen and start using the inner headsail because of the wind which again is at least near gale. With this little canvas we still can make 7 knots on an average for several hours. The sea is confused and the Baltic waves are steep and this time pretty high as well. We can make good progress more than 24 hours and then have headwinds again. We decide to enter Hanko to have a break.

The marina of Hanko is so crowded that there is no place for us. Before leaving marina we are a short time in trouble because the narrow route to the port is too narrow for us and it is windy. With help of other sailors we manage to come out from the corner without making any damage. Being out at the dark sea and navigating towards Helsinki the coast guard RIB approaches us with strong lights pointing us... "STOP" they say and so we do. Alcometer is the next step (Like in Holland 2009 according to our blog when the police said that they werw told:"The captain of Canace must be very drunk!") This time also the alcometer result is zero. The reason for this visit of coast guard is our visit in Hanko. Somebody had thought that we had caused some damage to some other boat which we did not have done. In case of such situation we would have stayed in Hanko to take responsibility. So far nobody has contacted us any more and we try to forget this episode.

We enter the port of Helsinki wherefrom we started exactly 2 years ago.

We will write a conclusion of our voyage anf feelings after landfall later.

Yllättävä käänne 9.7

8.7 - 15.7

Guernsey jää jo kolmannen kerran taaksemme. Voimakas myötätuuli ja tempoilevat vuorovesivirrat imaisevat meidät mukaansa. Kurssi on suunnattu Alderneyn ja Cap de la Haguen välimaastoon. Saamme heti 8-9 solmun nopeuden tuulen kuljettaessa meitä suotuisasti virran avustuksella. Lähestyessämme Alderneytä ihanuus loppuu ja olemme keskellä käsittämätöntä aaltojen myllerrystä (Alderney Race). Vene poukkoilee voimakkaasti eri suuntiin.

Cherbourgin tietämillä meitä tarkkaillaan. Pian kylkeemme liimautuu kumivene ja kolme tullivirkailijaa nousee veneeseen. Ystävällinen, mutta varsin perusteellinen tupatarkastus ei tuota tulosta.

Ensimmäisen merellä vietetyn yön jälkeen aamun jo sarastaessa messityttö herättää kapteenin huutamalla:"Puomi on poikki!"

Näky on karu. Isopurjeen puomi retkottaa purjeen varassa. Onneksi ei tullut henkilövahinkoja.

Aallokosta johtuen purjeen laskeminen ja puomin sitominen ei ole helppoa. Saamme kuitenkin tilanteen hallintaan ja jatkamme purjehdusta ensin mesaanilla ja keulapurjeella. Myöhemmin samana päivänä käynnistämme moottorin ja päätämme mennä Belgian Oostendeen korjauttamaan puomia ja tarkistuttamaan purjeen.

Seuraavana iltana kiinnitymme The North Sea Royal Yacht-klubin laituriin. Saamme nopeasti apua: puomi korjataan Suomeen purjehdusta varten ja purje käydään läpi. Erikoiskiitokset Soete Technical Services BVBA:lle!

Vaikka vaadittavat työt saadaan valmiiksi kahdessa päivässä, olemme nyt tuulten vankina. Voimakas N/NW-tuuli pitää lähes kaikki veneet laiturissa.

Täällä törmäämme ensimmäisen kerran turvallisuusasioihin. Meitä on varoiteltu varkaista, varsinkin Karibialla, mutta omalle kohdallemme ei ole sattunut mitään. Vieressä olevaan amerikkalaisveneeseen hiipii yöllä kaksi varasta, jotka kuitenkin miehistöön kuuluva Jerry nappaa kiinni ja toimittaa poliisin huostaan.

12.7 saamme ilouutisen Suomesta. Hannan ensimmäinen lapsenlapsi, Jarnan ja Timon pikkuprinsessa on syntynyt. Näin messitytöstä tulee kertaheitolla messimummo.

Edessämme on vielä n. 1000 mailin purjehdus Suomeen. Tarvitsemme todella suotuisia tuulia päästäksemme aikataulun puitteissa perille.

We leave St Peter Port in Guernsey already the third time. Strong current and wind behind us give us immediately full speed and we easily make 8-9 knots. When approaching Alderney sea gets more confused and we find it very difficult to make progress. The boat is violently moving in the pretty big sea which is as well steep and coming from all directions. We are sailing in the area which has bad reputation because of the strong tidal streams surrounding The Channel Islands. In the chart is marked Alderney Race which means very bad sea state sometimes. There is also in the chart mark of heavy overfalls so as to warn sailors of this special phenomenom. Our route goes towards The Dover Strait so we are to pass the place where we do not like to be.

Later when passing by Cherbourg we are under control. Soon a dinghy from a customs ship approaches and 3 customs officers jump in Canace. The make a very thorough inspection but of course the result is Zero.

After the first night at sea Hanna wakes the captain by shouting " boom was broken ". And so it was. The reefed mainsail was keeping together 2 pieces of our mainsail boom. The most important thing is that nobody was hurt. The sea was confused also at that moment and we were sailing downwind in winds gusting up to 30 knots or so. We managed to take the mainsail down and fix the boom by several ropes. We went on sailing by the mizzen and genoa for several hours. We started the engine in the afternoon because the wind was getting down and so as to make progress. We finally entered Oostende in Belgium. We knew this port and the Royal North Sea Yacht Club and hoped to get things organised there. We managed to get good help quickly and got our boom under repair. Also checking our mainsail was important and we also got the sail under control and repair soon. Special thank for the company named Soete Technical Services BVAB.

We get news from Finland. Hannas first grandchild, baby princess, was born on the 12 th of july. We take sparkling wine in Canace with this "new " grandmother.

Even if the boats in this marina are behind gates 2 thieves found they way to an american 50-feet boat just alongside us. Thanks for Jerry who was sleeping by the companionway and was awake. Jerry could capture these thieves and soon the police was present. This was the first time during our one year sailing when things like this happen.

After having got the boom and sails repaired and installed back we could have gone on. Now the very bad weather with strong headwinds was keeping us in port. We still have some 1000 m miles to go to Finland so we hope to be able to leave the port soon.

Sao-Miguel - Guernsey

22.6 - 5.7

1240 mailia

13 vrk 7 h

Kevyt myötätuuli saattelee meitä matkaan kohti Englannin kanaalia. Kierrämme Sao Miguelin länsikärjen ja valmistaudumme viettämään esimmäisen yön merellä. Rutiinit pyörivät vaivattomasti, sillä onhan takanamme pitkiä avomeritaipaleita. Kolmen ensimmäisen vuorokauden aikana saamme nauttia kohtalaisesta sivumyötäisestä tuulesta ja matka taittuu. Kun tuuli heikkenee, teemme matkaa genaakkerin ja moottorin avulla puolen vuorokauden ajan.

Tästä eteenpäin purjehdimme tiukasti vastatuuleen yli viiden vuorokauden ajan. Tuuli voimistuu voimistumistaan ja reivaamme purjeita samaan tahtiin. Teemme käännöksen 60 mailia Finisterrestä länteen ja reivaamme purjeet minimiin. Arvioimme keskituulen voimakkuudesksi 30 solmua ja puuskissa tuulta on vieläkin enemmän.

Meri vaahtoaa ympärillämme ja aallot murtuvat kannelle. Purjehdimme todella vaativissa olosuhteissa yli vuorokauden ajan. Vene on reilusti kallellaan, mikä vaikeuttaa veneessä toimimista ja liikkumista.

Isopurjetta korjataan kahteen otteeseen veneen kannella. Tällöin vene on hovessa reivatulla mesaanilla ja staysaililla. Voimakkaan tuulen jälkeen tulee tyven ja ajamme koneella lähes kaksi vuorokautta. Vihdoin pääsemme kiinni myötätuuleen ja lopulta 20-25 solmun S/SW-tuuli saattelee meitä Englannin kanaalin suulle. AIS:n avulla näemme laivat selvästi ylittäessämme Ushantin laivaväylät.

Myötätuuli saattelee meidät Guernseylle, minne tulemme jo kolmatta kertaa.

Viktoria Marina tarjoaa meille miellyttävän lepohetken. Vene nousee ja laskee 8-metrisen vuoroveden mukana ylös ja alas. St Peter Port on viehättävä kuten aina. Täällä tapaamme myös vanhoja tuttuja. John vierailee veneellämme, Mai-Britt ja Ole kutsuvat meidät lounaalle viihtyisään kotiinsa ja vielä tänä iltana tapaamme Janen ja Davidin, jotka tulevat käymään veneellämme.

Täällä tapaamme ruotsalaisen S/Y Paminan Taimin ja Torstenin, jotka ovat myös rantautuneet tänne.

Jatkamme matkaamme kohti Pohjanmerta huomenna perjantaina 8.7. Haluaisimme viipyä pitempään täällä, mutta velvollisuudet kutsuvat meitä Suomessa.

Light wind from S takes us out from the port and we leave soon Sao Miguel on our sb-side. We prepare us for the first night at sea and have soon normal watching routines etc. running. This is not difficult at all because we have behind us many miles as a shorthanded crew and we can cope with the conditions which we are to meet at sea.

After 3 days of downwind sailing we meet calm area and try to make first progress by using genaker. Finally it is time to start engine. Soon we get wind again and this time unfortunately it is time for head winds. We sail more than 5 days hard on the wind and reef the sails gradually. Finally when being some 60 miles W of Finisterre we have really rough see and very strong winds. We estimate that we had more than 24 hours steady wind around 30 knots and gusting even some more. We had 3 reefs in main, 2 in mizzen, staysail and 2/3 reefed of our inner roller sail of 21 m2. We had challenging conditions and big sea around us. Still Canace under minimum canvas was fighting pretty well on the wind and in spite of waves washing deck all the time we felt very confident. This was the situation when Canace was taking care of its crew totally.

After strong winds we are in calm again and motorsail 2 days. Then we pick up the wind again and sail under good speed towards The English Channel. By using AIS we can easily see the numerous ships which are passing by near Ushant.

Finally we enter St Peter Port and find again this town one the best we have seen during our trip. Time to have a rest and meet old friends ( Jane, David, John, Ole and Mai-Britt ).

Here we meet also swedish sailors Torsten and Taimi from S/Y Pamina.

Here from we head tomorrow on the 8 th of july towards The North Sea.

Sao Miguel

Ponta Delgada

10.6 - 22.6

Purjehduksemme Faialilta Sao Miguelille sujuu leppoisasti. Purjehdimme yön yli tuon n. 150 mailin matkan. Ensimmäisen kerran Karibialta lähdön jälkeen tuuli ei ole vastainen. Saamme hyvän vauhdin sivumyötäisessä tuulessa ja illansuussa saavumme Ponta Delgadan satamaan. Sao Miguelilla kuten muillakin Azorien saarilla on paljon nähtävää. Aikamme ei kuitenkaan riitä tällä kerralla saareen tutustumiseen. Lennämme pikaisesti Suomeen Veikon pojan Jaakon ja hänen morsiamensa Heinin häihin Helsinkiin.

Johanneksen kirkossa pidetyn tunnelmallisen vihkitilaisuuden jälkeen vietetään hääjuhlaa. Tässä nuorenparin onnea.

Hanna käy katsastamassa joukkojaan Tampereella. Hämeenkyrön mökillä on niin rauhallista, että pikkulintu on tehnyt pesänsä aivan ulko-oven viereen.

Kun palaamme takaisin veneelle, ranskalaiset ystävämme Daniel ja Noel (S/Y Nurges) tulevat tervehtimään meitä ja kutsuvat meidät veneeseensä iltaa istumaan. Leppoisaa yhdessäoloa parhaimmillaan!

21.6 on suuren purjehduskilpailun AZAB:n (Azores and Back) startti Ponta Delgadasta Falmouthiin. Tässä kilpailussa yksin- ja kaksinpurjehtijat ottavat mittaa toisistaan. Samana päivänä on myös kipparin merkkipäivä. Veikko täyttää 60 vuotta. Kohotamme kipparin maljan Canacen istuinlaatikossa. Vierainamme ovat Daniel ja Noel, ruotsalaisen S/Y Angelican Elisabeth, Benny ja pikkumurre Buster sekä häämatkalaiset Heini ja Jaakko.

Paljon onnea Veka!

Vene on nyt laitettu kuntoon ja edessämme on pitkä purjehdus Suomeen. Aikataulumme on tiukka, sillä työt kutsuvat kapteenia jo heinäkuun loppupuolella. Tarkoituksemme on purjehtia täältä suorinta tietä Englannin kanaaliin, joskin tuulet määräävät tahdin. Arvioimme saapuvamme kanaalin tuntumaan 10-12 vuorokauden kuluttua. Mahdollisesti jatkamme purjehdusta suoraan kohti Pohjanmerta.

Blogia päivitetämme vasta maissa. Reittiämme voi seurata shiptrakista www.shiptrak.org (kirjoita callsigniin OF7187 ja klikkaa view)

Sähköpostiosoite veneeseemme on OF7187@sailmail.com.

Sailing to Sao Miguel was pleasant and during this around 150 miles long voyage we first time after Saint-Martin had open wind. We made good progress and arrived to Ponta Delgada next day during daylight. Sao Miguel like all the islands in Azores has very much to offer for tourists. This time we anyway did not have possibility to explore this island but instead we took a flight to Helsinki where captains son Jaakko was going to get married with his pride Heini.

The ceremony was held in the church of Johannes and after that guests gathered together for party. In photo Heini and Jaakko just after marriage.

Hanna visits also her summer cottage in Hämeenkyrö and also meets her children in Tampere.

We return to Sao Miguel after short visit to Finland. We very soon meet our old good french friends Noel and Daniel from S/Y Nurges. We are invited to their boat in the evening and we really have good time together. We got really cheap flights to Finland and because of plenty of international flights this island seems to be the one where many boats change their grew members etc. Our plan is to leave Sao Miguel as soon as possible and after the normal preparations concerning the boat and provisionings. Veikko has to start working in Finland at the end of July and this is why we have some time pressure. We head to the English channel where we hope to enter during 10-12 days. We might go on sailing as fas as the North Sea but of course we make the final decision concerning this after having taken in consideration the existing weather conditions.

21.06.2011 is a special day because this is Veikko`s 60 th birthday. We are gathered in the cockpit of Canace with french sailors Noel and Daniel and Elisabeth and Benny from Sweden. Also the just married couple Heini and Jaakko are present because they are having their honey moon in the Azores. We take our sparkling wines and listen the traditional Happy Birthdays song also in french. Congratulations Veikko.

21.06.2011 is also the day when the around 50 sailing boats from different countries with shorthanded crews have their start from Ponta Delgada to Falmouth. This race named AZAB ( Azores and back ) is held every 4 th year. We can see this fleet sailing out to the Atlantic in fresh NE breeze. We will follow them the next day.

We will write again this blog as soon as we are in marina somewhere. Anyway we try to send daily the positions report so it is possible still follow our route via internet: www.shiptrak.org

then our call sign which is OF7187 and then view.

Our e-mail address at sea is: of7187@sailmail.com

Faial

2.6 - 9.6

Herääminen uuteen aamuun veneessä, mikä ei liiku, tuntuu oudolta. Pikainen silmäys ympärillemme avaa silmämme, ja ymmärrämme heti, miksi niin monet purjehtijat suuntaavat veneensä kohti Hortaa. Useimmat Atlantin ylittäjät haluavat tulla tähän legendaariseen satamaan, minne ensimmäiset pitkänmatkan purjehtijat saapuivat jo yli 100 vuotta sitten. Satama on suojainen ja tupaten täynnä tähän aikaan vuodesta. Veneitä on parhaimmillaan viisikin toistensa kylkiin kiinnittyneinä. Tunnelma on välitön ja lämmin. Täällä tapaamme jälleen kerran vanhoja tuttuja.

Peter's Sport Cafe on keskeinen paikka, missä purjehtijat kohtaavat lasin ääressä. Cafen seinät ovat täynnä valokuvia ja muistoja menneiltä vuosilta. Mekin vietämme täällä useamman illan. Jo lähestyessämme Hortaa mereltä käsin haaveilimme Sport Cafen ikkunapöydästä. Kokoonnummekin kaksi kertaa skandinaavisissa merkeissä isolla porukalla. Mukana ovat tutut veneet skandinaavisesta netistä. Osallistumisprosentti on sata.

Melkein jokainen venekunta maalaa aallonmurtajan seinään veneensä tunnuksen. Sen uskotaan tuovan hyvää purjehdusonnea. Mekin teemme pienen logon, sillä tilaa on niin vähän.

Hortassa huollamme venettä. Mastotikkaat ovat ahkerassa käytössä VHF-antennin korjauksen ja pimentyneen tricolorin vuoksi. Purjeneuloja tulee vahvistamaan koneellaan keulapurjeidemme saumoja. Selvisimme ylityksestä melko pienillä vaurioilla. Aika monessa veneessä oli suurempia vaurioita kuten maston katkeaminen ja muita takila- ja purjevaurioita sekä tuuligeneraattorin irtoaminen mastosta.

Tutustumme Faialin saareen ranskalaisen S/Y Nurgesin Danielin ja Noelin kanssa. Ajamme autolla ylös vuorille ja patikoimme Caldera-nimisen tulivuorikraaterin ympäri. Tämän kahdeksan kilometrin mittaisen patikoinnin aikana näemme saarta eri kulmista.

Näkymät ovat henkeäsalpaavia. Tällainen patikointi tekee hyvää pitkän purjehduksen jälkeen niin sielulle kuin ruumiillekin.

Horta on paikka , missä voisi viipyä vaikka kuinka pitkään. Purjehtijoiden välinen yhteenkuuluvuuden tunne on erityisen voimakas juuri tässä satamassa johtuen sekä samankaltaisista purjehduskokemuksista että osittain myös siitä, että monia purjehtijoita ei tapaa pitkään aikaan tai ei ehkä koskaan. Ilmassa on haikeutta.

Hyvästelemme monet purjehtijat lähtiessämme. Mieleemme jää erityisesti englantilaisen S/Y Avocetten sympaattinen ja toverillinen kippari Chris. Ehkä tapaamme hänet Itämerellä lähivuosina.

Hortasta suuntaamme veneen keulan 150 mailin päässä sijaitsevalle Sao Miguelin saarelle, minne purjehdimme yön yli. Sieltä saamme edulliset lennot, kun käymme piipahtamassa Suomessa.

Waking up for a new day in Horta sounds strange. The boat is not any more moving but instead stays stable by the side of a french boat. Looking around makes it very easy to understand why so many sailors every year at this time choose Horta for their destination when crossing the Atlantic. This harbour has already more than 100 years been a favourite port for cruising people and it offers on the other hand a safe marina on the other hand a fantastic atmosphire. This feeling is caused by those hundreds of sailors and boats which are tight towed together in harbour. The friendship and kindness among sailors is unbelievable. Everybody has a similar experience behind and now it is time to relax and make acguitance with other sailors. Legendary Peters`s Sport Cafe is the corner where all the sailors head and take their drinks. We for sure also enjoy of being present in Sport Cafe. We meet old friends and also 2 times have a dinner with the Scandinavian sailors which participated the Scandinavian net daily during the crossing.

As most of the sailors we also paint our logo on the wall of the waterbraker. This way we hope to get fair winds on our sailing forward.

We were pretty lucky because we only got some minor damages on our sailing to the Azores ( VHF-antenna was broken, tricolor did not light any more, head sails got some damage in gusts ). Some other boats got major problems for.ex ( masts were broken, the rigging damages, steering mechanism were not working, in one boat the wind generator fell down from the mizzen mast, nobody was hurt ).

One day we take a tour to the vulcano named Caldera. Our french friends Daniel and Noel has a car and we go together to see the miracle which is awaiting us. We hike around the vulcano crater 2,5 hours and are fascinated looking 400 meters down to the crater all the time. On the other side we can see nearly the whole island and the Atlantic ocean. This was a good day also from the point of motion. After having been nearly 4 weeks out at sea being on the hard we felt very good.

We could stay in Horta and the Azores actually for a very long time. We have so nice time with other sailors that we really wanted to stay. Perhaps it takes years before we meet these lovely people again perhaps some of them never. We shake hands once more with Chris the skipper of the english S/Y Avocette and hope to see him probably in the Baltic sea. This is cruising at its best, meeting new people all the time and seeing grate places which a normal tourist very seldom would visit.

We head next to Sao Miguel which is located some 150 miles from Horta. We sail there over night. We pick up cheap flights to Finland for a short visit.

Atlantin ylitys

7. 5. 2011 - 2.6. 2011

Tällä purjehdusosuudella on taiteiltava matalapaineiden ja korkeapaineiden välimaastossa pyrkien löytämään mahdollisimman suotuisat tuulet.

Sään kehitystä seuraamme sääkartoista, jotka saamme SSB:n avulla. Hyvä ystävämme, hollantilainen Bart antaa sähköpostin välityksellä laajemman sääkatsauksen pari kertaa purjehduksemme aikana. Säätietoja saamme myös muilta veneilijöiltä. Meillä onkin päivittäin radioyhteys useaan eri veneeseen. Aamulla klo 9 on Skandinaviska Nätet ja klo 14 iltapäivällä pidämme yhteyttä muutamaan lähellä purjehtivaan veneeseen: S/Y Pinton, S/Y Atinello, S/Y Josephine ja S/Y Lorna. Sen lisäksi pidämme yhteyttä joka päivä S/Y Altairin Pauliin, joka purjehtii yksin edellämme Karibialta Kanarialle.

Kohtalainen NE-E-tuuli saattelee meidät matkaan. Jätämme Anguillan styyrpuurin puolelle ja aloitamme pitkän kahden vuorokauden mittaisen halssin kohti pohjoista. Kahden vuorokauden jälkeen olemme pitkään lähes tuulettomalla alueella ja ajamme moottorilla jonkin matkaa. Kohtaamme ruotsalaisen S/Y Atinellon keskellä Atlanttia ja vaihdamme muutaman sanan Ollen ja Anitan kanssa. Melko harvinainen paikka tavata uusia tuttavuuksia.

Tästä eteenpäin Bermudan koillispuolella oleva matalapaine määrää tahdin. Tämä sangen voimakas matalapaine sivuaa meitä sopivalta etäisyydeltä. Riittävästi reivaamalla vene on tasapainossa. Kovimmat puuskat irroittavat kuitenkin VHF-antennin isomaston huipusta. Onneksemme löydämme sen kuitenkin kannelta. Tämän matalapaineen jälkeen olemme jälleen tyvenessä ja hitaimman vuorokauden purjehdusmatka onkin vain 33 mailia.Tunnettu sääguru Herb kehottaa lähellämme olevia veneitä purjehtimaan kohti etelää voimakkaan matalapaineen vaikutuspiirin ulkopuolelle. Aluksi mekin käännämme keulan kohti etelää, mutta aamun valjetessa teemme kuitenkin päätöksen jatkaa matkaa kohti Azoreita, sillä uskomme ehtivämme matalapainetta karkuun.

Tämä "karkumatka" antaa meille 20-25 solmun SE-E-tuulia, ajoittain 30 solmuakin ja saamme samalla hyvän vauhdin useamman vuorokauden ajaksi. (Paras vuorokausi 160 mailia.) Purjehdimme tiukasti vastaiseen vahvasti reivatuilla purjeilla. Vesi lentää ja vene on reilusti kallellaan. Näissäkin olosuhteissa Hanna valmistaa aamupuuron lisäksi kaksi lämmintä ateriaa päivässä.

Vähitellen tuuli asettuu ja joudumme korkeapaineen keskukseen. Tuuli lakkaa emmekä voi ajaa moottorilla, sillä loppu polttoaine on säästettävä vastaisen varalle. Olemme täydellisessä pläkässä 13 tuntia. Nyt on aikaa huokaista, ottaa aurinkoa ja tehdä valashavaintoja. Näemme veneen lähistöllä useita valaita. Pienin ja suloisin valas sukeltelee veneemme ympärillä ja sen alitse ainakin tunnin ajan.

Viimeiset kaksi vuorokautta purjehdimme taas tiukasti vastaiseen kohti Faialin Hortaa. Ohitamme Azorien läntisimmän saaren Floresin näköetäisyydeltä ja lopulta saamme Faialin saaren näköpiiriimme. Loppurutistus purjeilla ja koneella on tiukka. Emme ehdi maihin ennen pimeän tuloa. Viimeiset mailit taittuvat kuitenkin ja kiinnitymme polttoainelaituriin ranskalaisveneen kylkeen.

Nostamme maljan Atlantin ylityksen kunniaksi. Tämä purjehdusosuus osoittautui haastavaksi ja eteneminen oli hidasta johtuen useasta tyvenestä.

On this leg we are to navigate taking in consideration the coming low pressures and the high pressure which tries to dominate the mid Atlantic weather. We get the Grip files daily via SSB, our good dutch friend BART sends us a couple of times a large scale weather outlook. We also keep daily contact to many Scandinavian sailors by SSB-radio. This Scandinavian net starts normally the day and in the afternoon we have contact also to some other boats near by us ( S/Y Pinton, Atinello, Josephine and Lorna ). In the evening we take SSB contact to an english singlehanded sailor Paul who is sailing ahead of us to the Canary islands with S/Y Altair. In this way we also get some idea of the weather and also keeping contact daily to other sailors is enjoyful.

We start sailing on the wind in moderate N-NE wind. After heading north 2 days we meet an area of little or no wind at all. We do some motor sailing and take it easy. Crossing the ocean by using engine is not the way we are going to make progress and on the other hand our fuel capacity is limited. We are keeping SSB contact to the swedish S/Y Atinello which is near by us. We have an appointment in the Atlantic with Atinello and at that moment the sea is dead calm. We say hello first time to Olle and Anita and hope to see them n Horta.

After this period of calm weather the low pressure NE of Bermuda is going to dominate the weather next few days. We are located pretty well concerning the center of the low and get good winds and make fine progress during some 3 days. Reefing enough makes the life more comfortable. During these winds some gusts have loosened our VHF-antenna from top of the main mast. We find part of this antenna on the deck and hope we can repair the antenna later.

After this low we are again in calm and make some progress using engine but mostly we try to sail. We manage to sail 33 miles in 24 hours one day.

One evening we get 2 e-mails from other boats who have been listening Herb the famous weather "guru ". Herb have advised boats on the same area where we were sailing to take a course south to be able to avoid the forecasted very strong winds. We also took our course southwards for some hours but in in the morning we studied the new Grip files and made decision to go on straight towards the Azores. Our intention was to sail as fast as possible and " escape " the low pressure. We sailed several days o the same tack hard on the wind and had heavily reefed sails. We made really good progress and the best distance during 24 hours was 160 miles. Under these conditions when the boat was heeling for several days and often the waves were washing the deck Hanna still made the " morning porridge " and 2 times warm meal.

Finally the steady E-SE wind of 20-25 knots gusting sometimes up till 30 knots started to weaken. We are soon again in calm and very near the center of a high pressure. We stay 13 hours on the same position and enjoy of sun and peace in the ocean. We see dolphins and some whales and a small whale of some 3-5 meters stays with us us at least one hour and is diving around Canace and it dives several times also under the boat. We are fascinated.

After this calm period we again pick up the wind which will take us direct towards Horta. We are again sailing hard on the wind but the strength of the wind this time is not as strong as it was earlier. We pass Flores the most western island of the Azores and can see this island in the Horizon. In the afternoon on the 02.06.2011 we can see that Faial is ahead of us. We make our best to reach Horta during the daylight but do not manage. Still during the same day we are in Horta marina and take a drink after having been out at sea 26 days 6 hours. We feel well and have our sleep without night watches this time.