15.7 - 26.7
Lähdemme Royal Navy Yacht-clubin marinasta korkean veden aikaan monen muun veneen kanssa Pohjanmerelle kohti Kielin kanavaa.
Parin tunnin kuluttua lähdöstä puomin alasvetäjä irtoaa puomista. Korjaus ei olekaan onnistunut täydellisesti. Teemme tilapäiskorjauksen köyttämällä puomin tiukasti ja laskemme isopurjeen. Ajamme aluksi moottorilla. Pian uusi matalapaine tempaa meidät mukaansa ja purjehdimme hurjaa vauhtia mesaanilla ja keulapurjeella. Purjehdus on rankkaa kovasta tuulesta, sateesta ja laivaväylistä johtuen. On navigoitava todella tarkasti. Voimakkaan vastavirran ja lähestyvän pimeyden vuoksi olemme pakon edessä ja menemme Cuxhafeniin, vaikka tarkoitus oli mennä suoraan Kielin kanavan suulle. Heti seuraavana aamuna jatkamme matkaa ja pääsemmekin vauhdikkaasti myötävirrassa suoraan kanavaan, sillä sulut aukeavat sopivasti.
Meitä odottaa iloinen yllätys etsiessämme tankkauspaikkaa. Tutun Lanzarotella tapaamamme S/Y Tallun Tarja heiluttaa meille jo kaukaa. Vaihdamme pikaisesti kuulumisia ja toivotamme heillekin (Tarja ja Pekka) hyvää kotimatkaa Suomeen.
Lähdemme ajamaan rivakasti kanavan läpi, mutta illan pimetessä meidän on pakko pysähtyä Rehnsburgiin. Aamuvarhaisella jatkamme eteenpäin ja olemme hyvissä ajoin odottamassa sulkujen avautumista. Kanava-ajon aikana on ollut helppo korjata revennyttä genoan reunaa.
Sulusta ampaisemme suoraan Itämerelle. Toiveenamme on päästä nauttimaan myötäisistä tuulista, mutta toisin käy. Matka taittuu nihkeästi vastatuulessa ja joudumme käyttämään paljon moottoria. Ennustetut kova vastainen tuuli ja ukkonen saavat meidät hakeutumaan Skillingen sataman suojaan keskellä yötä.
Kiinnitymme tässä meille jo ennestään tutussa satamassa jälleen kerran Joshuan viereen. Staffanin S/Y Feliciaa varustellaan perusteellisesti.
Vietämme Staffanin ja vaimonsa Monan kanssa mukavan kahvihetken Canacen salongissa sateen rummuttaessa kantta. Lähetämme Staffanille kiitokset avuliaisuudesta ja ystävällisyydestä.
Illan suussa irroitamme köydet ja suuntaamme keulan kohti Öölannin eteläkärkeä. Pian saamme niskaamme voimakkaan ukkosen, sateen ja tuulen. Vastainen tuuli hidastaa jälleen kerran matkantekoa varsinkin, koska emme uskalla käyttää isopurjetta. Pelkäämme puomin vaurioitumista. Joudumme käyttämään moottoria, ja kuitenkin matka taittuu hitaasti (12 tuntia = 30 mailia). Järjenkäyttö on sallittua.
Karlskronan satama on lähin mahdollinen paikka rantautua. Kiinnitymme vahvan teräsketsin S/Y Amanda of Swedenin kylkeen. Tapaamme jälleen kerran miellyttäviä purjehtijoita, Mariannen ja Börjen. Börjekin on havitellut joskus itselleen Joshuaa. Mikäs sen mukavampaa kuin tarinoida välittömien samanhenkisten ihmisten kanssa. Lupaamme pitää jatkossa yhteyttä.
Aamulla lähdemme kohti Kalmarsundia, missä suotuinen tuuli tavoittaa meidät vihdoinkin. Öölannin pohjoiskärjen lähellä reivaamme mesaanin ja otamme käyttöön pienemmän keulapurjeen. Tuuli on jälleen kovaa ja aallokko korkeaa ja jyrkkää. Pienestä epämukavuudesta huolimatta etenemme vauhdikkaasti sivumyötäisessä ja saamme keskinopeudeksi 7 solmua. Tätä iloa jatkuu yli vuorokauden. Vasta Suomen rannikkoa lähestyessämme vastaiseksi kääntynyt tuuli pakottaa meidät Morgonlandetin sisäväylälle ja päätämmekin jäädä yöksi Hankoon. Hapuilemme iltahämärässä täyteen Itäsatamaan, mistä ei lopulta löydy tyydyttävää laituripaikkaa edes Itämeren portin puolelta. Täällä meillä on hankaluuksia saada Canace ulos väljemmille vesille. Ystävällisten purjehtijoiden auttavat kädet pitävät veneemme irti muista veneistä, eikä vaurioita pääse syntymään meille eikä muille. Tämä "ahtaus" riittää kuitenkin meille ja päätämme lähteä sittenkin yön yli kohti Helsinkiä.
Parin tunnin kuluttua saamme seuraa. Huomaamme pian, ettei kyseessä olekaan toinen öinen matkaaja. Voimakas valokeila suunnataan meitä kohti ja meille huudetaan:"Merivartiosto, pysähtykää!" Pysähdymme ja operaatio aloitetaan kipparin puhalluttamisella. Sen jälkeen selviää pysähdyksen syy. Joku Itämeren portissa ollut veneilijä on ilmoittanut merivartiostolle, että olemme aiheuttaneet vahinkoa jollekin toiselle veneelle. Kiistämme teon ja pyydämme merivartijaa tarkastamaan veneen vasemman kyljen ja sen kaidetolpat ja kaidevaijerit. Mitään jälkiä ei löydy eikä kukaan ole ottanut meihin yhteyttä tähän päivään mennessä. Omatuntomme on puhdas eikä tapoihimme kuulu väistää vastuuta maissa eikä merellä.
Saavumme Helsinkiin puolenpäivän maissa. Kun köydet on kiinnitetty Sindbadin laituriin, kippari lähtee välittömästi suihkun kautta töihin ja messityttö hyppää Tampereelle lähtevään junaan. Pirkkalassa odottaa messimummon pikkukulta.
When passing the dutch coast we find us to be again in very bad weather. We sail now only with staysail and mizzen and still Canace is "flying". We get constant rain for some 10-12 hours which makes the visibility poor or sometimes very poor. We are sailing through the track for inshore traffic which is pretty narrow and therefore it is necessary to do the navigation extremely carefully to be far enough from the shipping lines.
We finally enter Cuxhafen because the tide is strong and against us and we don't make progress any more. We are pleased anyway for a short brake and decide to go in to the Kiel Canal next morning.
In Kiel Canal we meet our friends from S/Y Tallu. We met this finnish couple (Tarja and Pekka) already in Lanzarote last autumn. They are now on their way back to Finland as well and because we are motoring forward the Kiel Canal and they are staying we promise to keep contact later.
After Kiel Canal we have still more than 600 miles to sail to Helsinki. The start is not very promising and the moderate headwinds are not giving us enough speed because we cannot use the mainsail and therefore we start the engine again. This is boring but because we have to make progress there is no alternative. On the other hand this is not the best way to make end for the year long sailing with no time pressure at all earlier.
The forecasted stronger headwinds make us to make landfall in Skillinge harbour in Sweden. At 2 o'clock by midnight we enter the port and find us to be alongside with another Joshua. Next morning the captain of this sistership S/Y Felicia comes to say hello and promise to give his hand if needed. We thank Staffan for help and kindness. Staffan comes later to visit Canace with his wife Mona and we have lovely time together in Canace having coffee. We leave Skillinge in the evening and soon we find to be in the middle of the thunder. The positive thing is that the wind comes from the right direction but that is the only good news. By midnight in thunder and heavy rain is not always so pleasant but anyway this is sailing. The wind turns finally to be headwind again. We make progress 30 miles in 12 hours by using sails and engine. Because of this poor progress we decide to visit Karlskrona. We enter the marina by side of the swedish steel ketch S/Y Amanda of Sweden. Captain Börje from S/Y Amanda with his crew Marianne are friendly and we have later in the evening good time together first in Canace and later in Amanda. Börje had planned earlier to buy a Joshua but had not found one. Again like in Skillinge Canace has found her place in the neighbourghood of another Joshua or at least near one captain who has same kinds of thoughts concerning Joshua.
The Grande Finale is in front of us and finally we get fresh S/SW winds. At the northern corner of Öland in the dawn we reaf the mizzen and start using the inner headsail because of the wind which again is at least near gale. With this little canvas we still can make 7 knots on an average for several hours. The sea is confused and the Baltic waves are steep and this time pretty high as well. We can make good progress more than 24 hours and then have headwinds again. We decide to enter Hanko to have a break.
The marina of Hanko is so crowded that there is no place for us. Before leaving marina we are a short time in trouble because the narrow route to the port is too narrow for us and it is windy. With help of other sailors we manage to come out from the corner without making any damage. Being out at the dark sea and navigating towards Helsinki the coast guard RIB approaches us with strong lights pointing us... "STOP" they say and so we do. Alcometer is the next step (Like in Holland 2009 according to our blog when the police said that they werw told:"The captain of Canace must be very drunk!") This time also the alcometer result is zero. The reason for this visit of coast guard is our visit in Hanko. Somebody had thought that we had caused some damage to some other boat which we did not have done. In case of such situation we would have stayed in Hanko to take responsibility. So far nobody has contacted us any more and we try to forget this episode.
We enter the port of Helsinki wherefrom we started exactly 2 years ago.
We will write a conclusion of our voyage anf feelings after landfall later.
