Purjehdus Nazaresta Ilha da Berlengalle sujuu käsikirjoituksen mukaisesti. Perkins ei nakuta nytkään satama-ajoa lukuunottamatta. Saamme hyvän laitatuulen kohti päämäärää, Ilha da Berlengaa. Aikaa ei ole paljon ja ehdimme juuri sopivasti saaren rantaan auringon laskiessa n. klo 20. Ankkurointi vaatii kuitenkin hiukan harkintaa, sillä pystysuoraan merestä nousevat kalliorannat eivät vedä puoleensa. Saamme ankkurin pitämään kuitenkin hyvin 10 metrissä ja laskettuamme ankkurikettinkiä 40 metriä. Istumme iltaa istuinlaatikossa ja katselemme lumoutuneina lähes täyttä kuuta ja tähtiä sekä vanhan luostarin hahmoa. Lisävalaistusta saamme aina, kun majakan valokeila pyyhkäisee veneemme yli. Vaikka vene pysyy tiukasti ankkurissa, häiritsee maininki kuitenkin yöuntamme.
Uusi aamu muuttaa kuitenkin kaiken. Aamun valjetessa nousemme ja näemme olevamme todella luonnonkauniilla paikalla. Luonnon kauneus saa meidät pysähtymään jälleen kerran. Soudamme veden ympäröimän luostarin rantaan.
Vaikutumme lahden luolista ja onkaloista ja näemme kalaparvia kristallinkirkkaassa vedessä. Paikka näyttää olevan sukeltajien suosiossa. Ei mikään ihme.
Kiipeämme jyrkkiä kivisiä portaita pitkin ylös saaren harjanteelle. Saari on rauhoitettu osittain luonnonreservaatiksi ja vierailijat saavat liikkua saarella vain merkittyjä polkuja pitkin. Huipulta näkyy Penichen niemimaa, jonka hyvä marina ja ankkurilahti ovat jostain syystä suljettu. Meidän onneksemme, sillä muuten Ilha da Berlenga olisi jäänyt meiltä kokematta.
Päästäksemme eteenpäin on ankkuri nostettava ja hyvin pian myös genaakkeri. Pääsemme hyvään vauhtiin. Matka taittuu ja Capo da Rocan lähellä oleva waypointti lähestyy. Niemenkärki on syytä kiertää riittävän etäältä voimakkaiden virtausten vuoksi. Auringon laskettua matkaa on vielä jäljellä reilu kymmenen mailia. Pimeässä ajo ei tuota täällä enää ongelmia, koska kalastajien merkkejä on vähemmän. Ollaanhan tulossa suureen satamaan. Silti pidämme loppuun asti vahtia kannelta käsin.
Klo 23 laskemme ankkurin kymmenien veneiden joukkoon erittäin suojaiselle Cascaisin lahdelle Lissaboniin johtavan Tejo-joen suulle.
Sailing from Nazare to Ilha da Berlenga goes according to our plan. The approximately 20 miles sailing should be done during daylight and that we are able to do thanks again the favourable wind which we pick up out of the peer. Again our reliable Perkins is resting and we use the fair winds instead. When the sun sets we are anchored in 10 meters safe and sound. The bay is surrounded by steep cliffs and we stay near by an old monastry the wall of which we can see in the moon light.We sit a while in the cockpit and are imposed of the scenery. The moon, stars as well the light house on the top of the island are giving enough light. The moderate swell is a little disturbing our sleep. Next morning we find to have sailed to a really fascinating island which is concerning some parts reassured for birds etc. other part is for tourists. Near the monastry are many caves and the green clear water is full of fish. This place interests also many divers. We climb up on the island and get some motion same time. From the top we can see the peninsula of Peniche which was our goal earlier. For some reason anchoring there was now prohibited. The coin has always the other side. If going to Peniche we would certainly have passed by Ilha da Berlenga.
It was again time for departure and we had lifted our genaker to get good speed in the pretty week NW-N wind. Rounding Cabo da Roca should be done because of currents far enough ( 4-5 miles ) and so we did. After Cabo da Roca peninsula we stil had some 10 miles left to Cascais harbour out Lisboa. We dropped the anchor in the sheltered bay of Cascais at 23.00.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti