Espanjan luoteisosa tarjoaa Finisterren jälkeen upean purjehdusalueen, missä on lukuisia lahtia: Ria de Muros, Ria de Arousa, Ria de Pontevedra, Ria de Vigo. Jokaiselta lahdelta löytyy runsain mitoin hiekkarantoja ja lahdenpoukamia, minne voi ankkuroida turvallisesti. Vesi on kirkasta ja kareja ei juurikaan ole. Ja jos haluaa vaihtaa luonnonsataman satamaelämään, tarjoutuu siihenkin jokaisella lahdella useita vaihtoehtoja.
Purjehdus Portosinista alkaa leppoisassa avotuulessa. Pian tuuli kuitenkin voimistuu ja laskemme isopurjeen jälleen alas. Silti seilaamme 6-7 solmun nopeudella genoalla ja mesaanilla.
Purjehdus näillä vesillä on antoisaa, koska täällä tuulee lähes aina ja melko reippaasti. Vedet ovat syviä eikä navigointi tuota vaikeuksia ellei näille vesille tyypillinen sumu osu kohdalle. Purjehdimme nyt alueella, missä puhaltaa ns. Portugalin pohjoispasaati. Tämä ilmiö on seurausta Azorien päällä lähes aina vallitsevasta korkeapaineesta. Etelää kohti purjehtija saa nauttia näistä myötäisistä tuulista aina Kanarian saarille saakka varsinkin tähän aikaan.
Kun vene kulkee hyvin, niin matka taittuu. Ohitamme Arousan lahden suun ja suuntaamme keulan kohti Pontevedran lahtea, missä ankkuroimme hiekkarannan poukamaan Porto Novon itäpuolelle. Olemme siellä ankkurissa kaksi yötä. Paikka ei ole kuitenkaan sellainen luonnonsatama, jota olimme lähteneet etsimään, vaan hotelleja ja ihmisiä täynnä oleva lomakeskus. Mutta aurinkoa ja tuulta riittää meillekin ja nautimme kuitenkin olostamme lahdella.
Sieltä jatkamme Vigon lahdelle, jonne muuten Kolumbuskin aikanaan ankkuroi palattuaan Amerikan löytöretkeltä. Kolmas yö ankkurissa on itsestään selvää, sillä parempaa tapaa pysähtyä emme tiedä. Ankkurissa ollessa keula on aina tuuleen ja olo tuulensuojassa istuinlaatikossa on miellyttävää. Ankkurissa emme saa satamapalveluita, mutta emme niitä juuri kaipaakaan. Meillä on omasta takaa vettä tankeissa, suihku kannella, voimme tehdä ruokaa uuniliedellä ja tuuligeneraattori pitää huolen näillä kulmilla virran riittävyydestä. Meidän ei edes tarvitse käyttää konetta varmistaaksemme sähköntuotannon. Ja mikä parasta. Voimme pulahtaa aina puhtaaseen veteen.
Ankkurilahdella olo on niin mukavaa ja leppoisaa, että lähtö sieltä siirtyy tunti toisensa jälkeen. Aivan lähellä on kuitenkin maailmankuulut saaret, Islas Cies, jotka haluamme nähdä lähemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti