2720 mailia
23 vrk 11 h
Monet satamassa tutuiksi tulleet ystävät ovat vilkuttamassa ja ottamassa valokuvia ajaessamme ulos San Sebastianin satamasta. Ulos epävakaiseen suunnaltaan vaihtelevaan tuuleen, kunnes hetkessä saaren suojan loppuessa 10-15 m/s W-NW-tuuli saa aikaan pienen epäjärjestyksen. Kannelle jääneet köysiniput ja lepuuttajat haalitaan nopeasti sisätiloihin. Aallot ehtivät siepata kuitenkin yhden köysinipun ja lepuuttajan.
Purjehdukseen alkaa taas pian tottua, vaikka pitkä maissaolo on jättänyt jälkensä ja kestää tovin, ennen kuin merijalat ovat taas kasvaneet. Matka taittuu nopeasti 6-7 solmun nopeudella. Puolenyön maissa huomaamme, että tuuliperäsin ei toimi kunnolla. Sen lapa ei pysy paikallaan kovassa aallokossa, vaan nousee pintaan. Yrityksistämme huolimatta emme onnistu saamaan lapaa pysymään meressä. Mikä nyt neuvoksi? Ilman sitä Atlantin ylitys ei ole järkevä. Päätämme suunnata kurssin kohti El Hierroa, minne ajo kestää koneella ja purjeilla 4 tuntia. Saavumme aamun aikaisina tunteina Puerto de La Restingaan. Aatonaattona Canace nostetaan telakalle kahdeksi tunniksi, mikä riittää hyvin. Mukana ollut varaosa vaihdetaan ja samalla varmistetaan se, että tuuliperäsimen lapa pysyy varmasti meressä koko Atlantin ylityksen ajan. Hyvä telakka ja halvat hinnat! Nosto + lasku travelliftillä yhteensä 120 euroa.
Tapaamme aatonaattona sattumalta tanskalaisen Stigin ja hänen chileläisen vaimonsa Nancyn, jotka asuvat Tohmajärvellä. Ovat asuneet siellä jo 10 vuotta ja lomailevat talviaikaan säännöllisesti El Hierrolla. He kutsuvat meidät aattoaamuna aamiaiselle huoneistoonsa. Teemme pitkän saarikierroksen heidän autollaan. El Hierro on upea saari ja niin ovat nämä ihmisetkin.
Vietämme jouluaaton siis El Hierrolla ja jouluateria syödään veneellä a la Canace. Erilainen ja mieleenpainuva joulu!
Joulupäivänä klo 12.30 köydet irtoavat ja keula suunnataan kohti ulappaa delfiinien saatellessa meitä pitkälle purjehdukselle. Lienee hyvä enne.
Alun hyvä W-NW-tuuli hyytyy ja maileja kertyy niukasti. Tuuli on usean päivän ajan heikkoa tai sitten on täysin tyyntä. Nostamme tiuhaan genaakkeria vähäisessäkin tuulenvireessä. Yritämme tehdä näin matkaa. Koneella ajetaan tyynten alueiden läpi, yhteensä 20 tuntia. Kuuden vuorokauden saldo on n. 460 mailia, josta 20 tuntia koneella.
Kun tuulee vähän, on helpompaa tehdä havaintoja ympäristöstään. Delfiiniparvi jää pitkäksi aikaa vanaveteemme lipuessamme purjeilla hitaasti eteenpäin. Näillä alueilla kohtaamme myös valaan. Genaakkerin nosto jää kesken, kun 10-metrisen valaan pyrstö läiskähtää veneen vieressä. Valas on niin lähellä, että meille tulee kiire istuinlaatikon suojiin. Valas viihtyy veneen tuntumassa puolisen tuntia ja sukeltelee aivan veneen perän tuntumassa, minkä videokuvakin todistaa. Luulikohan se meitä kenties valaaksi?
Laivaliikenne on vähäistä El Hierron ja Kap Verden välillä, sillä näemme vain 7 laivaa. Kap Verden ja Barbadoksen välillä teemme vain yhden laivahavainnon. Laivojen vähäisyydestä johtuen vahdin rooli on leppoisaa.
Uuden vuoden maljat kohotetaan merellä ennen Kap Verden kääntöpistettä.
Seitsemäntenä purjehduspäivänä saamme ensikosketuksen pasaatiin. Pitkään odotettu korkeapaine on vahvistunut Azorien tietämille ja toimii näin moottorina tuulisysteemille.
Vajaan kahdeksan ja puolen vuorokauden jälkeen teemme käännöksen Kap Verden kohdalla kohti länttä. Kuvaamme Kap Verden läntisimpiä saaria mereltä käsin.
Tästä alkaa purjehduksemme vauhdikas osuus, mikä on pasaatia parhaimmillaan perille asti. Tuulen voimakkuus vaihtelee 10-15 m/s. Näissä olosuhteissa teemme kuutena peräkkäisenä vuorokautena keskimäärin 155 mailia vuorokaudessa. (Paras purjehdittu matka vuorokaudessa 167 mailia.) Barbados lähestyy lähes samaa tahtia.
Viimeisen 30 tunnin aikana saamme 3 kertaa niskaamme voimakkaan tuulenpuuskan ja rankkasateen (squall). Tämä näille alueille tyypillinen sääilmiö kestää yleensä vain puolesta tunnista tuntiin. Onneksi! Tuulen voimakkuudeksi arvioimme näissä puuskissa 15-20 m/s. Tälle arviolle saamme vahvistusta Barbadoksella muilta purjehtijoilta. Nämä tilanteet on saatu hallintaan reivaamalla genoaa paljon ja nopeasti.
Purjehdimme melkein koko matkan isopurje alhaalla, joko mesaanipurjeella ja genoalla tai mesaanipurjeella ja genaakkerilla. Teemme taivalta turvallisesti ja nopeasti purjehtien sivumyötäiseen aika-ajoin halssia vaihtaen. Ilman isopurjetta ei ole jiippivaaraa ja voimme viettää "huoletonta elämää" istuinlaatikossa ja kannella. Mesaanipurje on varmistettu preventerillä ja tarkasti ohjannut tuuliperäsin pitää huolen siitä, ettei mesaani jiippaa kertaakaan. Koskemme ruoriin vain muutaman kerran koko Atlantin ylityksen ajan, ainoastaan tehdessämme käännöksiä. Erityisesti pienellä miehistöllä purjehdittaessa tuuliperäsimen rooli on keskeinen. Se vapauttaa ja säästää miehistöä valtavasti. Saammekin nukuttua matkan aikana melko hyvin ja säännöllisesti. Kumpikin nukkuu joka yö yhtäjaksoisesti 4-5 tuntia. Unta paikataan pikkunokosilla päivän mittaan.
Messityttö on vastannut ruuan hankinnasta ja vastaa myös ruuanlaitosta. Syömme pääsääntöisesti 1-2 lämmintä ateriaa päivässä. Ja ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Tuoreet hedelmät ja vihannekset riittävät lähes loppuun saakka. Joskus kokkaaminen vaatii ponnistelua, sillä usean metrin aallokko keinuttaa venettä voimakkaasti. Etenkin kuuman veden käsittely on tarkkaa puuhaa.
Tunnemme olevamme hyvässä niin henkisessä kuin fyysisessäkin kunnossa koko purjehduksen ajan. Siitä kertonee myös se, että Barbadosta lähestyessämme olemme valmiita jatkamaan vielä purjehdusta.
Päivä alkaa yleensä klo 10 UTC Rum Runners-netin avaamisella, SSB-taajuus 8131 khz. Tällä kanavalla useat Atlantia ylittävät veneet pitävät yhteyttä keskenään kertomalla mm. mahd. hätätapaukset, tekniset ongelmat, sijainnin, sääolosuhteet jne. Tämän tärkeän kanavan kautta saame mm. tietää erään katamaraanin peräsinvauriosta. Saamme kuulla myös useista autopilottien rikkoutumisista. Kanavalla voi saada myös ohjeita ja neuvoja erilaisissa ongelmissa.
SSB:n välityksellä saamme päivittäin säätietoja, hoidamme sähköpostiliikennettä ja olemme puhelinyhteydessä kanssapurjehtijoihin, etenkin amerikkalaiseen Johniin ja englantilaiseen Chrisiin. Syvällisemmän ja laajemman sääkatsauksen antaa hyvä hollantilainen ystävämme S/Y Emman kippari Bart, joka on Lagosissa perheineen.
Päivät kuluvat nopeasti eikä vapaa-ajanvietto-ongelmia ole.
Kap Verden ja Barbadoksen välisellä meriosuudella tuulet ja merenkäynti ovat sangen voimakkaat. Järkevästä purjeyhdistelmästä ja Canacen merenkulkuominaisuuksista johtuen ylityksemme on tältäkin osin varsin vaivatonta.
Maanataina 17.1 iltapäivällä saamme ensimmäisen maahavainnon. "Maata näkyvissä!" huutaa messityttö. Hetken kuluttua voimakas squall pimentää maiseman. Kierrämme Barbadoksen eteläkärjen riittävän kaukaa ja navigoimme tarkasti riutoista johtuen. Klo 23.30 kiinnitymme tullilaituriin ja hoidamme muodollisuudet.
Seuraavana aamuna siirrymme Carlisle Baylle, missä monet muutkin Atlantin ylittäjät ovat ankkurissa. Meidät vastaanottaa kilpikonna, valkoinen hiekkaranta ja kristallinkirkas vesi.
Many of our friends in La Gomera where present during our departure from San Sebastian harbour and waved and took photos of us. The first moments at sea again after long time in harbour are often difficult. This time also. The wind was coming from different directions and was varying of its strength. We had been lazy and left the fenders and ropes on deck and had to work hard to get them into cockpit when the 20-30 knots W-NW wind caught us sudnedly. We lost one fender and bunch of ropes when waves were cleaning the deck. Little by little our " sea legs " started to work again and we felt it very OK to be sailing again. During the first night we realized that the rudder of our self steering gear had jumped from the water. We tried twice to get it back in rough sea conditions but the result was not 100 %. This is why we headed to El Hierro ( Puerto de la Restinga ) where we motorsailed 3-4 hours. We managed to get Canace on the hard for 2 hours and because we had spare part we could fix the problem. In El Hierro we met by accident a danish man named Stig and his chilean wife Nancy. This charming couple were living in Finlands ( and also Europes ) most northeast corner named Tohmajärvi already for 10 years. They were having their traditional holiday in El Hierro ( the most southwest corner of Europe ) and invited us for breakfast in their appartement. Stig and Nancy took us by their car around the splendid island during Christmas eve. At Christmas Eve we had dinner in boat " a la Canace ".
Christmas day at 12.30 we hoisted the sails: " first the mizzen then the main and we sail again ". Good W-NW wind took us quickly out from El Hierro but this was just a short time pleasure. The truth was that we were in the area of week winds or nearly wind at all. This fact made us to hoist the genaker very often and maintain at least speed of some 2-3 knots. The area of no wind at all we passed by using engine ( 20 hours during the whole Atlantic Crossing ). The time when we were making progress by sails very slowly was also fantastic and we had time and possibility to look around and see more. Dolphins adopted the same speed with us and were very very near us also sometimes by night. Here we met a whale: we were just preparing to hoist the genaker when we heard a strong jump in water. A 10 meters whale was near by and started to make acquitance with us ( perhaps it thought to have met another whale ). We hurried to the safety of cockpit and left the genaker for better moment. This whale followed us and was diving nearly under our boat. A little bit exciting also. After half an hour the whale disappeared.
During the first 6 days we made around 460 miles of which 20 hours by engine ). After that we gradually start to get better and better wind. The first signs of the trade winds are in hands. The pretty strong long waited high pressure has made its home in the area of Azores. This motor of the well known weather system has arrived and was going to give us favourable but also pretty strong trade winds through the rest of our Atlantic crossing and unil Barbados.
We change our course to the west only some miles from the western islands of Kap Verde of which we took some photos. The around 2000 miles sailing from our waypoint near Kap Verde to Barbados was sailing at its best. We had all the time wind behind us and this blow was also nearly all the time pretty strong ( 20-30 knots ). Our sail combination: mizzen and genoa was working well and the boat was easy to handle. Because we had no main sail up we had no risk for gybe and our cockpit and deck was very safe area. The mizzen was secured strongly by preventer and the Aries was taking care of the course so accurately that not a single time there was a risk of gybe neither concerning the mizzen. The self steering gear is a must when sailing shorthanded like we do. This gear gives the crew possibility for resting and do many other essential things on board. During our whole Atlantic crossing we touched the tiller only couple of times when it was time to change course. We sailed downwind and only took another tack every now and then. We made good progress after Kap Verde and did during 6 days approximately 155 miles a day and the best sailing during 24 hours was 167 miles.
We slept well during the whole sailing. Each of us slept continuously 4-5 hours during night and the it was possible to take some naps later. We ate well and Hanna had taken care of all the purchasing and was also making our meals ( often 2 times warm meal a day ). This task as not allways very easy because of the waves of heigth several meters.
Our days started often at 10.00 UTC when it was time to open he SSB on frequency 8131 khz and listen the " Rum Runners Net ". By this media we were in contact to many sailors crossing the Atlantic at the same time. There is rule: first the emergency cases, then advice of technical matters for ex. and then the boats give their positions, information of weather etc.
Via SSB we get weather, send e-mails and speak with other sailors ( for. ex american John and english Chris ). In the Caribbean this net works as well butnow 2 hours later. It is worth mentioning that our very good friend Bart who is captain of S/Y Emma and is with his family in Lagos, has given us a couple of times via e-mail very professional forecast covering the whole northern Atlantic. This forecast has been interesting to study and compre to our own grip files etc.
Finally: " Land Ohoi " on the 17.01.2011 PM. We can see Barbados eastern coast just before a strong squall
hits us. During the last 30 hours this is the third time when we make acquitance with this phenomenom which is typical for this area. We got again wind beetween 30-40 knots and heavy rain. By reefing the genoa much and quickly we handle the boat well.The squalls last normally only 0,5 - 1 hours which is reassuring
to know. In harbour we hear from some other sailors who had meassured wind of the same strength as we had estimated.
We pass the most S corner of Barbados far enough and navigate carefully because of the reefs. We arrive in harbour of Bridgetown on the 17.01.2011 at 23.30 after 23 days and 11 hours at sea. We were in good condition during all the crossing and could easily have sailed forward without any stop. We do the formalities and next morning head to Carlisle Bay where turtles wish us welcome. We drop the anchor and admire the white beaches 100 meters ahead of us and crystal bright water.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti