Talvi on vierähtänyt tätä kirjoitettaessa jo aikoja sitten ja veneen telakoinnista on kulunut aikaa reilusti yli 11 kuukautta. Vesillelasku tapahtui kaksi viikkoa sitten ja sitä edelsi intensiivinen työrupeama, jolloin mm. pohja sai kaksi kerrosta oivallista myrkkymaalia suojakseen. Veneen virittelyä on jatkettu yhdessä Hannan kanssa jokisuistossa ja huomenna, 16.7.2010, koittaa kauden ensipurjehdus. Käytyäni veneellä syksyllä 2009 ja keväällä 2010 tunsin päässeeni Port De Leguen "sisäpiiriin". Tällä tarkoitan lämminhenkisiä ja auttavaisia kanssaveneilijöitä ja myös paikallisia käsityöläisiä, jotka hankkivat elantonsa puuseppänä, metallimiehenä, purjemaakarina, yms. Puuseppä Marc on tämän joukon keskushahmo, jolla on kaikki langat käsissään ja hänen kauttaan on löytynyt apu lähes kaikkeen. Marcin tarjoamalla lounaalla, joka nautittiin hänen verstaansa ulkopuolella pakkilaatikoiden päällä, oli koolla kuusi henkeä. (77-vuotias Felix, Jerome, Jean, Jeanclaud, Marc ja minä) Käytimme yhtä kahvilusikkaa, söimme patonkia ja juttelimme mukavia. Todella lämminhenkinen lounas, jonka päätteeksi Felix pyysi minut vielä päiväoluelle kulman takana sijaitsevaan kuppilaan. Olen jo aiemmin ihmetellyt paikallisten ihmisten hyväntuulisuutta, auttavaisuutta ja aitoa halua kuunnella myös sitä, mitä muut sanovat ja ajattelevat. Saamani vaikutelma ei ollut harhaa ja käsitykseni paikallisesta hengestä ja positiivisista ihmisistä vain vahvistui kesällä 2010. Unohtaa ei sovi myöskään sataprosenttisia telakoinnin ammattilaisia, satamapäälliköitä Jeromea ja Davidia, jotka auttavat kaikessa ja laskevat ja nostavat päivittäin Travelliftillä lukuisia veneitä kellontarkasti.
Tapasimme kesällä 2009 Marie-Clairen ja Gerardin Guernsaylla, jotka opastivat meidät Saint-Brieuciin. Saimme illalliskutsun ja pääsimme Binicissä asuvan pariskunnan ihastuttavaan kotiin maaseudulle nauttimaan ranskalaiseen tapaan pitkän kaavan mukaisesta illallisesta. Tarkoituksemme on seilata ensipurjehdus Gerardin kanssa Lezardrieuxiin. Tällöin meillä on paikallinen luotsi purjehdittaessa voimakkaissa virroissa karikkoisilla vesillä.
Vuorovedet ovat tehneet meihin lähtemättömän vaikutuksen ja useasti olemme olleet rannalla ihailemassa nousuvettä ja siinä samalla päässeet nauttimaan varsin lämpöisestä merivedestä.
Täällä ei ole kuulemma aiemmin Suomen lippua liehunut veneen perässä. Toivoa sopii, että näin ei käy jatkossa. Paikka on edelleenkin suositusten arvoinen monessakin suhteessa ja tänne voisi täydellä syyllä palata. Vene on talvehtinut Port De Leguessa ja täältä on hyvä jatkaa mukavien muistojen saattelemana.
